Elokuvan tarina on arkipäivää monelle seksuaalista väkivaltaa kokeneelle naiselle. Sarah (Foster) päättää lähteä juhlimaan paikalliseen räkälään. Illan mittaan kuppia tulee kaadeltua ja jossain vaiheessa Sarahin pää alkaa olla sen verran sekaisin, että hän päättää esittää astetta eroottisemman tanssin julkisesti kaikille asiakkaille. Paikan miehet eivät ota tanssia pelkästään loistavana performanssina, vaan provosoituvat siitä seksuaalisesti. Tapahtuu joukkoraiskaus. Sarah tekee tapahtuneesta rikosilmoituksen ja homma menee lopulta oikeuteen saakka. Miehiä syyttää Kathryn Murphy (McGillis). Homma osoittautuu kuitenkin astetta vaikeammaksi, koska on vaikea näyttää toteen onko kyseessä raiskaus vai normaali joukkopano. Valamiesten asenteen nousevat avainrooliin ja yhtäkkiä näyttääkin siltä, että puolustus kannalle joutuu rikoksen uhri eli Sarah.
Syytetty lienee ohjaaja Kaplanin tunnetuin elokuva. Hän on kuitenkin myöhemminkin näyttänyt osaavat kyntensä, mutta keskittynyt enemmän tv-viihteen puolella. Lähinnä hänet muistetaan usean Teho-osasto -jakson puikoista. Kaplan lienee erittäin kiinnostunut moraalikysymyksistä ja hänellä on vahva pyrkimys julistaa sitä, että oikeus voittaa aina. Tämänkin vuoksi katsoja asettuu automaattisesti Sarahin puolelle oikeusprosessin aikana. Fosterhan voitti roolistaan Oscarin, Golden Globen ja kasan muita palkintoja. Kieltämättä Foster tekee hyvän roolin nurkkaan ajettuna ja häpäistynä naisena. McGilliksen varmaan piti alun perin olla se tähti tässä elokuvassa, mutta hän jää auttamatta Fosterin jalkoihin. Itselleni on jotenkin mieleen painunut myös Leo Rossin ilkeähkö roolisuoritus Skorpionina.
Joskus elokuvalla voi olla jotain kerrottavaa ja tällä elokuvalla sitä totisesti on. Tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet vuonna 1983 vastaavassa pienessä juntti-discossa. Jodie Foster valmistautui rooliinsa keskustelemalla useiden raiskattujen naisten kanssa heidän tunnoistaan ja raiskauksen vaikutuksesta heidän myöhempään elämäänsä. Foster tavoittaakin paikoin niin vahvoja vireitä näyttelemisessään, että hetkeksi voi jopa unohtaa, että kyse on vain elokuvasta. Jos mies tunnistaa itsessään vahvoja sovinistisia piirteitä, niin tämä elokuva saattaa avata silmät sille, että nainen ei välttämättä koe samoja asioita yhtä miellyttäviksi, kun mies itse ehkä saattaa kuvitella.
Kolme tähteä kokonaisuudelle! Viisi tähteä Jodie Fosterille!
nimimerkki: mauge
