Guy (Ryan Reynolds) on elämäänsä tyytyväinen pankkivirkailija. Positiivisesti asioihin suhtautuvan Gyn elämä kulkee samaa rataa joka päivä. Hän elää Freetown nimisessä kaupungissa, jossa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. Elokuvan katsoja ymmärtää heti, että kyseessä on pelimaailman kaupunki, jossa pelaajat keräävät aseita ja rahaa, suorittavat erilaisia tehtäviä, pakenevat poliiseja ja tekevät mitä ikinä haluavatkaan kaupungissa vaeltaville tekoälyhahmoille.
Guy tai kukaan muukaan Freetownin asukas ei tiedä asuvansa virtuaalisessa maailmassa, he vain elävät elämäänsä päivittäin samojen rutiineiden mukaisesti. He tietävät että aurinkolaseissa kulkevat sankarit voivat tehdä heille mitä tahansa ja milloin tahansa, mutta se vain kuuluu heidän elämäänsä. Mikäli joku asukkaista ammutaan tai hänen päälleen lennetään vaikkapa helikopterilla, hahmo syntyy uudestaan ja jatkaa kulkuaan seuraavana päivänä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Guylle on kuitenkin ajan saatossa muodostunut ajatuksia päivittäisen rutiinin ulkopuolisesta elämästä. Gyun paras kaveri Buddy (Lil Rel Howery) ei niele Guyn ajatuksia, vaan on tyytyväinen toimeensa pankin vartijana. Jokapäiväinen pankin ryöstökään ei muuta Buddyn näkemyksiä elämästään. Toinen Guyta häiritsevä ajatus on hänen unelmiensa nainen, jota hän ei ole koskaan tavannut, mutta toivoo törmäävänsä häneen jonakin päivänä. Ja kuinka ollakaan, eräänä aamuna Guyta ja Buddya vastaan kävelee aurinkolaseissaan Molotov Girl (Jodie Comer). Guy on varma että tuossa on hänen odottamansa unelma ja elokuvan juoni lähtee liikkeelle. Välillä käydään reaalimaailmassa jossa Molotov Girlin oikea vastine Millie ja hänen kumppaninsa Keys (Joe Keery) yrittävät selvittää Freetown-pelin alkuperää ja peliä pyörittävän Antwanin (Taika Waititi) motiiveja.
Free Guy on elokuva pelaajille. Taustalla näkee monia viittauksia peleihin ja se tuo hyvin esiin niiden järjettömyyden tosielämässä. Kaupungin sekava elämä räjähdyksineen ja panssarivaunuineen on hienoa katseltavaa. Muutamat populaarikulttuurin vitsit ovat myös ihan huvittavia. Elokuvan ajatus pelimaailmasta tekoälyhahmon kautta nähtynä on kiehtova ja on jopa toimiva joissakin tilanteissa, mutta elokuvan tarjonta jää silti heikoksi.
Elokuvan roolihahmoista Watitin näyttelemä elokuvan pahis Antwan on ylivoimaisesti huonoin esitys. Antwan on kuin Jokeri, joka ei sovi elokuvaan lainkaan. Toisaalta tälläistä hahmoa on helpompi vihata. Reynolds hoitaa hommansa pääroolissa kohtuullisen hyvin. Pelin tekoälyhahmolta ei oikein odotakaan syvyyttä, joten Reynoldsin jatkuvasti hymyilevä sinipaitainen Guy ei jää kaivelemaan. Jodie Gomer on kaksoisroolissaan sekä pelihahmona että tosimaailman Millienä ihan toimiva. Tosimaailman Millie jää pelihahmon vastineestaan jälkeen. Puolittain sivuhahmoksi jäävä Joe Keeryn Keys ja Antwanin apurina toimiva Mouser (Utkarsh Ambudkar) vetävät roolinsa rutiininomaisesti. Mouser on yllättävän toimiva Antwanin uskollisena kätyrinä. Lil Rel Howeryn näyttelemä Buddy lienee ehkäpä elokuvan paras roolisuoritus.
Elokuva juoni jää sunnuntaiajelun tasolle, kuten varmaan odottaa sopiikin. Suuri ja paha peliyhtiö versus indie-pelien kehittäjät ja pelaajat sekä “odottamaton” romanssikuvio eivät tarjoa yllätyksiä. Juonesta ja elokuvan logiikasta löytyy aukkoja enemmän kuin tarpeeksi, mutta elokuva täyttänee lupauksensa olla kohdeyleisölle sopiva elokuva, josta voi bongata monenlaista nähtävää. Muutamissa kohdissa elokuva taipuu perinteisille stereotypioille yksinäisistä nörteistä ja pelikehittäjien kummallisuudesta, jotka tuntuvat vähän irralliselta täytteeltä. Muutama outo hidastuskohtaus aiheutti myös hämmennystä, mutta tämä lienee sukupolvikysymys. Tosimaailman Youtube-tähtien roolit saattavat tuoda faneille lisäarvoa.
Loppujen lopuksi kyseessä on taas perinteinen pelielokuva, jolla on tarkasti mietitty kohderyhmänsä (muut älkööt vaivautuko). Elokuva on parempi kuin Adam Sandlerin ja kumppaneiden tähdittämä Pixels, mutta vain puolen tähden verran.
