Miehitys vaikutti huomattavan paljon japanilaisten kultturikäsityksiin ja myös ulkomaalaiset rikolliset alkoivat toimia siellä tehokkaammin. Miehitysjoukkojen tarvikkeita kuljettava juna ryöstetään ja se että miehitysjoukkojen kersantti murhataan sen aikana tekee asiasta enemmän kuin poliisiasian. Asia polkee tyhjää, kunnes murhatun rikollisen kehosta kaivetut luodit täsmäävät ryöstössä käytettyjen kanssa. Samoihin aikoihin Eddie Spanier (Robert Stack) rantautuu maahan ja yrittää aloittaa suojelurahan kiristystä. Homma keskeytyy rikolliset piirit omineen Sandy Dawsonin (Robert Ryan) iskiessä väliin ja koska Spanier vaikuttaa sopivalta kelmiltä Dawson palkkaa hänet omaan aseellisiin ryöstöihin erikoistuneeseen koplaan. Soppaan liittyy myös murhatun rikollisen vaimo Mariko (Shirley Yamaguchi) ja uusi tulokas ärsyttää koplassa olevaa Griffithiä (Cameron Mitchell) ja syystäkin.
Samuel Fullerin ohjaama suoraviivainen B-raina ei juonellisesti eroa mitenkään edukseen. Vastaavia poliisi-soluttautuu-koplaan-ja-tunteet-iskevät-mukaan-pohjaisia ja -tyylisiä elokuvia on tehty aiemminkin ja myöhemminkin ja paremmin.
Robert Stackin nuhjuinen kelmiolemus on juuri sopiva roistolle joka saapuu uuteen maahan mukanaan oppimansa keljumaisen vanhanaikaiset konnuudet. Sellaisena hän on tietysti sitä mitä hänen pitääkin olla, sillä eloonjäänti on siitä riippuvaista. Robert Ryanin liikemiesmäinen olemus on juuri sopiva ammattirikolliselle joka tekee työtään pelkkänä likaisena bisneksenä missä haavoittuneet omat miehet tapetaan heti rikospaikalle estämään näiden lavertelu. Luonnollisesti mukaan tulee uhkaa tarpeen vaatiessa ja tekeepä hän myös äärimmäisen lakonisen murhan osoittaen että kyseessä on kovaotteinen rikollinen.
Shirley Yamaguchi on vakuuttava kaunistus elokuvaan ja tekee kohtauksensa hyvin. Silti hänen eksoottisempi kauneutensa on vain pieni osa suuremmasta kauneudesta mitä Samuel Fuller tuo esille.
Ohjaajan penkillä istunut Samuel Fuller on huomannut tarinan onttouden ja heikot hetket peittää niitä taidokkaasti komealla kuvauksella, lakonisella kerronnalla ja omalaatuisilla rinnastuksilla. Jo alkukuvassa majesteettisesti taustalla istuva Fuji muodostaa rankan ristiriidan etualan jyskyttävällä höyryjunalle ja miehityssotilaat ja länsimaalaiset pukumiehet lierihattuineen ovat myös jyrkkä vastakohta japanilaisten kimonoille. Fuller kuvaa japanilaista kulttuuria kiintymyksellä ja kuvaa samalla sen kohtaamista vahvemman ja elinvoimaisemman, mutta karkeamman länsimaalaisen kulttuurin kanssa jonka alle sen on alistuttava ja ehkä se ei ole pelkästään hyväksi.
Aineksia on moneen, mutta tarina käsittelee niistä vain pientä osaa. Suurin osa jää värikkäiksi mausteiksi. Komea Cinemascope-värikuvaus ja Fullerin ilmiselvä kunnioitus kohdealuetta kohtaan parantaa kokonaisuutta katsottavammaksi.
