Uskonnolliset elokuvat ovat olleet lähes aina mieleeni. Manaaja on oiva esimerkki kauhu- ja uskontoelokuvien onnistuneesta sekoituksesta, kuten myös Emily Rosen riivaaja. Uskonnolliset elokuvat liitetään usein draamoihin, kuten Bergmanin Jumala-trilogiaan. Mel Gibson on pariinkin kertaan ollut tekemisissä uskonnollisten elokuvien kanssa, kuten Signsissa ja Passion of the Christissa.
Kiirastuli on katolisen kirkon mukaan välitila taivaan ja helvetin välillä. Perinteisesti kiirastulessa ihminen palaa niin kauan kunnes hän on täysin synnitön ja pääsee taivaaseen. Gabrielissa kiirastuli on synkkä sin city, jossa langenneet enkelit johtavat paikkaa. Valosta on lähtenyt monta enkeliä voittamaan pahan, mutta kaikki ovat kadonneet tai luovuttaneet. Arkkienkelin Mikaelin katoamisen jälkeen viimeinen arkkienkeli Gabriel lähetetään kiirastuleen voittamaan pahat voimat.
Alkuasetelma ei häikäise. Takatekstin perusteella odotin perusmättöä hyvän ja pahan välillä. Elokuva on tosiaan taistelua hyvän ja pahan välillä, mutta siinä on jotain, mikä tekee siitä keskivertoa paremman.
En ollut koskaan kuullutkaan elokuvan ohjaajista, käsikirjoittajista tai näyttelijöistä. Elokuva on 200 000 budjetilla tehty indie-elokuva, joka on valmistettu Australiassa. Elokuva on ohjaajan ja useimpien näyttelijöiden ensimmäinen elokuva.
Indie-elokuvaksi Gabrielissa on erittäin upeat erikoistehosteet. Varsinkin ammuskelukohtaus pimeässä varastorakennuksessa on nannaa silmille, Elokuva sai AFI-ehdokkuuden parhaista visuaalisista erikoistehosteista. Visuaalisten tehosteiden lisäksi elokuva on erittäin hyvin lavastettu. Synkkä kaupunki tuo mieleen Sin Cityn ja Blade Runnerin kaltaiset elokuvat, jossa lavastus rakentaa musertavan metafyysisen tunnelman.
Elokuva poikkeaa uskonnollisista elokuvista siten, että Gabrielissa ei ole sitä viime hetken pelastusta, ja voisi olettaa, että tekijät ovat jotenkin kriittisiä koko kristinuskoa tai uskontoja kohtaan yleensä. Elokuva loppuu kuitenkin toivonpilkahduksiin, mutta koko ajan synkkyys on mukana. Näyttelijät tekevät esimerkilliset roolit, eikä kukaan oikeastaan jäänyt kenenkään varjoon.
Hyvän ja pahan raja häilyy koko ajan enemmän, mitä pidemmälle mennään. Hyvätkään enkelit eivät ole täysin hyviä, vaan osa on raihnaisia ja kyvyttömiä tekemään hyvää. Mistään antisankari elokuvasta ei voida puhua, koska hyvän ja pahan raja säilyy koko ajan kuitenkin suhteellisen jyrkkänä.
Jonkinsorttista filosofointia elokuvasta löytyy, mutta se tuskin jättää katsojalle mitään kysymyksiä, Gabriel on loppujen lopuksi hyvän ja pahan välistä taistelua, joskin teemasulautumat ovat hienosti toteutettu. Visuaalisuudellansa ja lavastuksen vuoksi tämän katsoo mielellään uudestaankin jonkin ajan kuluttua. Suosittelen edes katsastamaan!
