Aasialaisten elokuvien fanina täytyy sanoa Battle Royalen olevan “järkevempiä” toimintaelokuvia, mitä olen nähnyt nousevan auringon että veren maasta. Suurin osa mitä olen nähnyt, on ollut mm. hulluja pilkkomiselokuvia, yhdistettynä sairaaseen huumoriin ja tietenkin unohtamatta näitä Cat III -elokuvia. Näiden rinnalla Battle Royale tuntuu olevan järkevin ja sitähän se onkin.
Eletään lähitulevaisuudessa ja Japani on kaaoksen alla. Nuorison haistattelu että työttymyys käy Japanille raskaaksi ja jokin keino pitäisi keksiä rauhoittaakseen tilannetta. Vastaus on Battle Royale -peli, peli joka tulee muuttamaan tilanteen parempaan suuntaan, ainakin nuorison osalta. Valitaan randomisti joku luokka ja lähetetään se autiolle saarelle ja sanotaan tapa tai tule tapetuksi. Aseet käteen ja eikun toisia tappamaan.
Pelin voittajaksi on kivinen tie. Ei riitä, että pitäisi listiä omat koulukaverit, omat ystävät, vaan pitäisi pystyä olemaan hengissä loppuun asti kolmen vuorokauden ajan. Jos kolmen vrk:n aikana ei löydy voittajaa eli viimeinen elossa oleva, niin kaikki kuolevat. Game over saa tuta uuden tarkoituksen Battle Royalen jälkeen.
Battle Royale on verisyydessään hieno elokuva. Sen tuomat ajatukset pistävät katsojan miettimään asioita, joihin ei välttämättä pysty vastaamaan. Jollei ajatusmaailma kiinnosta niin räiskintä ja verenvuodatus hoitavat paatuneekin actionfanin hurmiolle. Meininki on sen verran kovaa, että K18 -leima on ansaittu.
Edesmenneen Kinji Fukasakun Battle Royale on samalla kaunis että verinen yhteiskuntakritiikki, josta ei voi olla pitämättä. Odotan innolla Battle Royalen toista osaa, jonka ohjaajana pyörii Fukasakun oma poika.
