Kaikkien lasten ystävä, universumin suojelija ja elokuvahistorian siistein lentävä ja tultasyöksevä kilpikonna, Gamera, palaa tositoimiin alkuperäisen Showa-aikakauden sarjansa kolmannessa ja tähän mennessä parhaassa osassa. Alkuperäisen leffan ohjannut Noriaki Yuasa on taas puikoissa, koko Gamera-universumin tähän mennessä ainoa useammassa kuin yhdessä filmissä esiintynyt vihulainen, Gyaos suorittaa entreensä ja Gameran rooli lasten ystävänä nostetaan aivan uudelle jalustalle.
Koko showa-aikakauden ajan Gamera oli käytännössä Godzillan roskaisempi pikkuveli. Vaikka itse monsteri on aivan uskomattoman siisti, Gameraa tuottavalla Daiei Filmsillä ei ennen 90-lukua ja Heisei-rebootia joko tajuttu ihmishahmojen merkitystä, se ei kiinnostanut tai luotettiin siihen, että ”sympaattisen” (=helvetin ärsyttävän) lapsihahmon käyttäminen joka leffassa riittää. Jos eivät Godzilla-pätkienkään juonet usein häikäise tai ihmiskohtaukset jaksa kauheasti kiinnostaa, niin voin kertoa, että niiden kässärit ovat ihan Dostojevskia näihin filkkoihin verrattuina.
Toisaalta, mitä väliä. Gamera vs Gyaos sisältää sarjan tähän asti parasta ja ihan koko kaiju-genressä aika korkealle sijoittuvaa monsterimateriaalia, ja vain sehän meitä oikeasti kiinnostaa. Gamera saa alusta lähtien melko paljon ruutuaikaa, ja kilpparimme tällä kertaa haastava Gyaos, kerrostalonkokoinen vampyyrilepakko joka ampuu laseria suustaan ja nostattaa myrskyn läiskyttämällä siipiään, on todella kuumottava vastustaja. Toiminta ja mälläys ei myöskään tällä kertaa rajoitu pelkkään pienoismallitalojen muussaamiseen ja kumipukuhirviöiden vapaapainiin, vaikka nämäkin tärkeät elementit ovat toki vahvasti läsnä. Gyaos iskee mm. lentokoneiden ja karjan kimppuun sekä suolestaa yllättävänkin horrorpainotteisissa kohtauksissa yksittäisiä ihmisiä massantallomisen sijasta, mistä aivan jäätävää plussaa filmille toki suotakoon. Japania tällä kertaa pelastavien kohnottajien suunnitelma Gyaosin päänmenoksi aiheuttaa absurdiudellaan ja typeryydellään lähinnä huutonaurua, mutta onneksi Gyaos tarjoaa Gameralle sen verran kovan vastuksen, että katsoja pystyy keskittymään lähinnä sen pohtimiseen, miten Universumin suojelija lepakon lopulta pätkii.
Gamera vs Gyaos on huikea B-leffa (tai Ö-leffa), hyvässä ja pahassa. Hyvinä hetkinään se on pirullisen viihdyttävä, tyylikäs ja rempseä, huonoina hetkinään jäätävän epäkiinnostava ja kökkö. Onneksi hyviä hetkiä, eli hirviöäksöniä ja muuta absurdia rändömiyttä on selvästi enemmän kuin huonolla näyttelyllä kuorrutettua perusjargonia. Henkilökohtaisesti nautin tästä leffasta erittäin paljon, aion varmasti katsoa uudestaankin.
