Ei taatusti ole ollut kovinkaan kadehdittava tehtävä koettaa kirjoittaa uskottavaa jatkoa alkuperäiselle Terminator-duologialle; James Cameron onnistui tiivistämään sanottavansa niin nätisti kahteen osaan, ettei minkäänlaista helppoa tietä eteenpäin enää löytynyt vaikka toisen osan loppu koetettiinkin jättää avoimeksi myöhempiä yrittäjiä silmällä pitäen. Kolmas osa koetti vetää mutkia suoriksi peruuttamalla koko aiemman seikkailun ja tuomalla Skynetin takaisin ihmiskunnan riesaksi. [movie]Terminator: Pelastus[/movie] taas oli ihailtavan vilpitön yritys ottaa rohkea harppaus kohti tuntematonta keskittymällä menneisyyden sijaan tulevaisuuteen ja John Connorin johtamien vastarintaliikkeen taistelijoiden sotaan ihmiskuntaa riivaavaa teknologista hirviötä vastaan. Ilman Skynetiä ei toisaalta olisi terminaattoreita sen enempää kuin John Connoria itseäänkään, mikä antoi koko vanhalle franchiselle tietyn paradoksaalisen yleissävyn, jota ei ole koskaan oikein osattu tai haluttu hyödyntää.
Vuosien varrella omistajalta toiselle siirtyneen epäonnisen elokuvasarjan täydelliseksi rebootiksi tarkoitetun Terminator Genisyksen kohdalla käsikirjoituspuolen perusongelmat mitä ilmeisimmin otettiinkin edeltäjiään vakavammalla mielellä tarkastelun kohteeksi ja yritettiin rekonstruoida kerralla kaupallisemmin kannattavampaan muotoon muutamista perusasioista tinkimättä. Merkkinä paluusta vanhaan Genisys alkaakin ensimmäisen osan suorana kopiona väkivaltaisen ja turvattoman elämänsä arpeuttamasta sotilaasta [movie]I, Frankenstein[/movie]ista tutuksi Jai Courtneyksi muuttuneen Kyle Reesen ja alkuperäisen arskanaattorin metallilla, lateksilla ja digitaalisilla efekteillä luodun siistin erikoistehostekloonin saapuessa maailmanlopun Los Angelesiin etsimään Sarah Connoria. Kolmantena matkalaisena sekaan harhautuu myös poliisimiehen muodon ottava nestemäisestä metallista koostuva T-1000, mutta mitäpä siitä. Valitettavasti Robert Patrick ei kuitenkaan tainnut olla käytettävissä tätä rebootia tehdessä, joten rooliin valikoitiin miehen elkeitä yllättävänkin onnistuneesti imitoiva aasialainen näyttelijä.
Jo Terminator: Genitalin pärähtäessä käyntiin jokin elokuvan kerronnassa tuntui häiritsevän allekirjoittanutta valtavasti. Genisyksessä esimerkiksi on pelkästään koneiden ja ihmisten väliseen tulevaisuuteen keskittyvä kymmenminuuttinen prologi, joka ei kaikessa selittelyssään käytännössä anna katsojalle mitään uutta tai mielenkiintoista tietoa itse asiasta – Terminator-sarjan neljännen tai viidennen osan kohdalla John Connorin, Kyle Reesen, Skynetin ja kumppaneiden edesottamusten luulisi jo olevan täysin selvää pässinlihaa jokaiselle vähänkään aiheesta kiinnostuneelle. Asioiden suora sanallinen esittäminen saattaa arkielämässä tuntua reilulta, mutta audiovisuaalisen median kohdalla turha selittely ja rautalangan vääntäminen on silkkaa laiskuutta, kun elokuvakerronnan keinoin saman voisi esittää koska tahansa mielikuvituksellisemmin. Itseään toistava pitkästyttävä paasaaminen toistuukin pitkin Terminator Genisyksen aina loppuun asti, jolloin paha terminaattori räjähtää kappaleiksi – mikä vielä erikseen päädytään sekin selittämään auki!
Alun yskimisestä huolimatta mukaan mahtuu ainakin hetkellisesti myös mielenkiintoisia kysymyksiä ja aitoa mysteerin tuntua. Genisyksen kuvaamassa vaihtoehtoisessa universumissa Sarah Connor ei esimerkiksi olekaan se sama itsestään ja yhteiskunnasta vieraantunut tarjoilijatar tai toisen osan traaginen äitihahmo vaan stereotyyppinen aikamme kaiken valmiiksi tietävä ja kaiken osaava voimakas Hollywood-toimintanainen, joka niputtaa ennen niin pelottavia terminaattoreita sellaiseen tahtiin, että romuraudan määrä saa jo melkein tuntemaan sääliä Skynetiä kohtaan. Sarah Connorin muodonmuutos tietysti sanaillaan auki kaiken muun tavoin rautalankaa säästämättä, mutta yllättävä käänne saa ainakin tilapäisesti niuhommankin katsojan kiinnostumaan kuvaruudun tapahtumista. Samaa ei tosin voi sanoa aikojen saatossa arvokkaasti harmaantuneesta Arskasta, joka kesken elokuvan muuttuukin T-800-mallin tuhoajasta T-1000-terminaattoriksi. Ehkä Arnoldin muodonmuutoksella pyrittiin luomaan pohjaa tulevalle näyttelijänvaihdokselle.
Kaikista tähän asti nähdyistä Terminator-sarjan teoksista Genisys on silkalla käsikirjoitustasolla sekä tarinankerrontansa kannalta ehkäpä sarjansa kamalin ilmestys. Kuka tahansa langoista tällä kertaa lopulta vetikään, onnistui kerralla heittämään alkuperäisten klassikoiden ajattomilla teemoilla ja jatkuvuudella vesilintua antamatta tilalle mitään mainitsemisen arvoista. Autuaaksi julistetulla Sarah Connorilla tai statistiksi jämähtäneellä Kyle Reesellä ei esimerkiksi ole enää minkäänlaista kasvua tai tarinaa eikä täysin vääriin rooleihin valituilla Emilia Clarkella ja Vince Vaughin tulkitseman Norman Batesin mieleen tuovalla Jai Courtneylla edes keskinäistä kemiaa. Kaksikon matkatessa tulevaisuuteen myös vaihtoehtoisen todellisuuden Jason Clarkeksi degeneroitunut John Connor havaitaan pahan palvelijaksi kuin isona keskisormena kaikille elokuvasaagan faneille. Viimeistään näillä main koko loppu tarina hajoaa loputtomaksi sarjaksi selittelyä sekä tietokonetehosteilla mätiköityjä munattomia toimintakohtauksia, joissa ei ole sen enempää jännitystä kuin järkeäkään.
Jos Terminator Genisystä olisi edes osittain vakavammalla mielellä koetettu pelastaa mainituilta ongelmilta, olisi Galactustakin ylivoimaisemmalle päähenkilölle annettu edes jonkinlainen eettinen ongelma tai uudenlainen vihollinen, jonka tuhoamiseen edes pappa-Arnold ei pysty antamaan yksinkertaisia vastauksia. Koska Genisyksen Skynetkään ei periaatteessa ole sama aiemmissa osissa nähty tekoäly, olisi sillekin helposti voitu antaa vaikka Harlan Ellisonia lainaten jonkinlainen kapinallinen sivupersoona auttamaan sankareita tai vaikka lähettämään menneisyyteen yksi Arska auttamaan näitä tuhoamaan koko roskan ennen kuin tekoälyn paha puoli onnistuu integroimaan käsistä karanneen puoliskonsa itseensä ja tuhoamaan koko ihmiskunnan. Tahtoo sanoa, että Terminatorin kaltaisen franchisen kohdalla mahdollisuuksia mielenkiintoisiin käänteisiin olisi vielä tässäkin vaiheessa ollut tekijöiden käytettävissä vaikka kuinka paljon, joten mitään edes etäisesti arkijärjellä hyväksyttäviä tekosyitä kelvottomalle käsikirjoitukselle ei ollut olemassakaan.
Lähes kymmenisen vuotta Terminator Genisyksen ilmestymisen jälkeen ei olekaan vaikeaa ymmärtää, miksei Terminator-saagan uudelleenlämmittely aikoinaan menestynytkään odotusten mukaisesti: Alan Taylorin ohjaama plätty onnistuu tuhrimaan kaikkein oleellisimman – toimivan tarinan ja muistettavat hahmot – niin perinpohjaisesti, ettei alkupuolen harvoista valopilkuistakaan ole pakkaa pelastamaan. Omissa silmissäni Terminator Genisys kiteyttää täydellisesti kaikki aikamme Hollywoodin pahimmat puolet luovuuden ja omaperäisyyden kuolemasta, aivan liian täydellisistä ja yksiulotteisista naishahmoista, loputtomista jatko-osista, rebooteista ja remakeista, fan disservicestä ja suoranaisesta kulttuurivandalismista lähtien yhdeksi isoksi haisevaksi kasaksi silkkaa ydinjätettä. Myöhemmät sukupolvet tulevat vielä käyttämään tätä sekasotkua mitä osuvimpana esimerkkinä siitä, miten elokuvia ei pitäisi tehdä.
