Altair-4 on sotilasmiehistöllä lastatun avaruusaluksen määränpää. Komentaja John Adams (Nielsen) tavoittaa planeetalta sinne parikymmentä vuotta sitten muuttaneen älykön, tohtori Morbiuksen (Pidgeon). Tämä mies ja hänen pin-up-mallin näköinen tyttärensä (Francis) ovat Altairin ainoat ihmisasukkaat, vaikka muitakin on ollut. Lähes naurettavan järein turvajärjestelyin varustautunut Morbius varoittaa Adamsia viipymästä planeetalla kauan. Mutta suunnitelmat takkuavat.
Kielletty planeetta muistetaan erityisesti eräästä sen sivuhenkilöistä. Hiukan Michelin-miehen serkulta näyttävä kodinhoitorobotti Robby on näkösällä melkein jokaisessa elokuvan kohtauksessa. Robby on varsin lahjakas näyttelijä verrattuna esim. elokuvan sankariin, jota Leslie ”Frank Drebin” Nielsen esittää. Nielsen on osassaan jotakin, jota kriitikot ympäri maailmaa ovat kehuneet sanalla ”wooden” (~ puiseva). Puulta hän ei kuitenkaan ilmeisesti maistu, sen verran innokkaasti sankarin heilaksi päätynyt Anne Francis miestä suutelee.
Tieteisleffa, joka säilyy 50-luvulta tähän päivään, on harvinaisuus. Kielletty planeettakaan ei aivan odotuksia vastaa. Kun synkeänä tohtori Morbiuksena nähtävä Walter Pidgeon on lähestulkoon ainut nykymaulle ainakin hivenen luonnollisena näyttäytyvä hahmo, voi vain toivoa, että leffan tekninen puoli pystyy korvaamaan katsojalle sen puutteet. Tehosteidensa ja kulissiensa puolesta elokuva on tosiaan vieläkin yllättävän hyvä (esim. kohtaus, jossa Morbius esittelee ”suurta koneistoa”). Tukeutumatta korneihin kumikasvoörkkeihin ja lähtiessään paremminkin linjalle, jota edustaa mm. M. Night Shyamalan nykyään, Sci-Fi-leffavanhus jaksaa pysyä myös juonellisesti edes keskivertokiinnostavana. Ihan ok viihdettä.
