Kun kyse on genrestä tai alagenrestä on väistämätöntä että kliseitä muodostuu. Monesti ne ovat jopa ehdottoman tärkeitä genren toiminnalle. Esimerkkinä murhamysteeriä ei voi olla jos tarinassa ei ole murhaa (muodossa tai n:nessä). Nyt käsittelyssä oleva [I]Fright Night[/I] ottaa alagenrensä [B]mielettömän[/B] kliseeläjän sellaisenaan, irvimättä tai vääntelemättä ja siltikään se ei ole tylsä tai typerä. Lyhyesti sanoen Charlie Brewsterin (William Ragsdale) naapuriin muuttaa uusi, pahaenteinen Jerry Dandridge (Chris Sarandon) ja tämän touhuissa on hämärää. Genre tietäen niin myös on ja Jerry on ehta verta imeksivä vampyyri joka iskee silmänsä Charlien tyttöystävään, Amyyn (Amanda Bearse). Onneksi apuun saadaan ‘asiantuntija’ Peter Vincent (Roddy McDowall), joten Charlie ei joudu kohtaamaan asiaa yksin.
Tom Holland ohjaa ja käsikirjoittaa erittäin paljon ajankohtaansa sijoittuvan elokuvan ja vaikka tapahtumat ovat genren faneille tuttuja niin ne kerrotaan miellyttävällä energisyydellä ja showmielellä. Se tarkoittaa nasevaa dialogia, hyvin hienovaraista irvailua aiheelle ja pääasiassa hyvää meininkiä. Lisäksi on hyvä huomata se että hyypiö nimeltään Evil Ed (Stephen Geoffreys) on vampyyriksi muututtuaan sama hyypiö, mutta rumempi.
Koska kyseessä on huippuunsa vedetty alagenrensä edustaja ei sen henkilöhahmoista voi odottaa mitään uutta. William Ragsdale henkilöi jokseenkin höynän naapurinpojan ja Amanda Bearse yhtä ohuen tyttöystävän. Roddy McDowell tarttuu parodiseen rooliinsa koko taidollaan ja kun itsekin asian tietävä teeskentelijä joutuu kohtaamaan sen todellisen uhan hän jatkaa teeskentelyään niin hyvin että kykenee oikeasti olemaan kekseliäs ja rohkea. Chris Sarandon leffan pahiksena on tarpeeksi karismaattinen vastapuolta ja huokuu niljaa silloin kun ei irvistele rankan maskin alta.
Vaikka [I]Fright Night[/I] on juonessaan vanhentunut pahasti niin teknisesti se yhä pitää pintansa. Verenimijät ovat melkoisen rujoja ötyksiä joiden ylileveät kidat ovat täynnä valtavia, kehnosti sinne survottuja torahampaita ja ne alkavat savuttaa ja liekehtiä laajaspektriselle elektromagneettiselle säteilylle altistuessaan ja sitten ne lismaavat lattiat.
Kaikki alagenren kliseet survotaan painekattilaan, syntyvä mössö maustetaan hyvillä näyttelijöillä ja kuorrutetaan laadukkaalla toteutuksella. Ajankohtansa vampyyrileffojen tyypillinen edustaja ja miksi ei koko genrenkin tyypillinen edustaja ilmauksen hyvässä mielessä.
