Enpä oikein tiedä itsekkään miksi tämä DVD tuli hankittua. Ehkä siksi että Dokkenin musiikki on palanen 80-luvun hardrockkia, se riittää näköjään syyksi. Dokken ei bändinä ole koskaan oikein vedonnut meikäläiseen musiikillisesti, muutamaa harvaa biisiä lukuunottamatta. Bändissä riffittely- ja tiluttelupuoli on viimeisen päälle kunnossa. Kertosäkeet tuppaavat olemaan kuitenkin biisien latteimmat kohdat ja se ei ole tosiaankaan hyvä juttu.
Japanissa moni bändi niittää mainetta ihan utopistisissa sfääreissä. Uraansa alamäkeen taaplailevat veteraanit vetävät edelleen saleja tupaten täyteen tuolla nousevan auringon maassa. Vaikea sanoa miten euroopassa tai jenkeissä piisaisi porukkaa monella keikalla, joissa japanissa on tupa täynnä. En tarkoita juuri Dokkenia tällä. Tupa on kumminkin täynnä Japanissa tälläkin kertaa ja mikäs siinä on keikkaa tallentaessa kuvanauhalle. Näyttää siltä että bändi ei kuitenkaan ole ihan perillä että keikka taltioidaan. Lavameininki on kokonaisuudessaan melko aneemista ja ihmettelen suuresti että tällainen julkaisu on yleensä pistetty kauppaan. No, kyllähän George Lynch tykittää kitaraa oikeaoppisen guitarheron elkein, mutta kokonaisuuden soundipuolihomma ei oikein toimi. Muutamat stemmalaulannat menevät selkeästi ihan puihin, liekkö huono lavamiksaus vai mistä moinen.
DVD:n kuvanlaadussa ei oikeastaan voi puhua laadusta ollenkaan. Jälki näyttää todella surkealta, jopa viittä vaille joltain piraatilta, siis muulta mihin on kaupan hyllyltä ostaessaan tottunut. DVD:n äänipuoli ei sekään oikein toimi millään tavalla. Keskiääntä on paljon kehissä ja sekä ylä- että alaosasto tuntuu loistavan poissaolollaan. En saanut laitteillani julkaisussa mainittua DTS-raitaa toimimaan, enkä saanut kyllä DD -raitojakaan. Liekkö ongelmana se että kyseessä on jenkkiläformaattinen NTSC-levy. Ei tuon luulisi tosiaankaan ääniformaattien toimivuuteen vaikuttavan, ei ainakaan ennen ole vaikuttanut. Ihmeellistä tämä maailma, on sitä pöhlömpiäkin ongelmia ollut. Kyseessä on laadullisesti kumminkin huonoin musaDVD, joka hyllystä tällä hetkellä löytyy.
Puitteet olisivat varmaan olleet kaikinpuolin hyvät, onhan kasassa se ainut ja alkuperäinen bändikokoonpano. Levyn parasta antia on vähäisistä extroista löytyvä akustinen “Dreamwarriors”, joka on painajainen Elm Streetillä 3:n tunnaribiisi.
Jos olet Dokkenin jonkin sorttinen fani niin älä hanki tätä lättyä, hanki mielummin Live from the Sun vuodelta -99. Se kuullostaa olevan paljon laadukkaampi pläjäys, vaikka nyt George Lynch ei olekaan pistelemässäkään tiluja tiskiin. Tilut heittää tuossa ex-Winger -kitaristi Reb Beach ja ainakin tällä Japan livellä nähtyjen maistiaisten perusteella tiluja löytyy tältäkin ukolta. Muutenkin bändi tuntuu olevan paljon tykimmässä kunnossa sekä kokonaisuus soundaa huomattavasti paremmalta.
