Jim Wynorski, mies joka rakastaa eksploitaatioelokuvien tekemistä ohjaa tässä salanimellä Jay Andrews. Herralta olen nähnyt muutaman 2000-luvulla ilmestyneen elokuvan, jotka eivät ole itselle kolahtaneet. Tavaramerkiksi ovat lähinnä tulleet halvat CGI tehosteet, joita käytetään myös räiskintä osuuksissa. Elokuvan nimen jo paljastaessa, tässä teoksessa pääotuksena häärii Gargoili, joka on aiheuttamassa harmia.
Aivan aluksi saadaan tutustua öiseen Romaniaan 1500-luvulla, kun eräs Gargoili saa kyytiä paikallisen kylän asukeilta ja papilta, joka langettaa otuksen kuolemaan. Pikaisesta introsta päästäänkin nykypäivään ja taas Romaniaan. Sattuneesta syystä Yhdysvaltain suurlähettilään poika on kidnapattu ja kahden CIA agentin johdolla pieni joukko agentteja lähtee pelastamaan poikaa syöttinään agentti Jennifer Wells (Sandra Hess). Kaikki menee lähestulkoon täydellisesti, mutta toinen varkaista pääsee karkuun lunnasrahat mukanaan. Agentti Griff (Michael Paré) päättää toimealiaasti lähteä roiston perään. Gogol nimeä totteleva roisto päättää ajaa karkumatkan päätteksi kolarin ja karkaa erään rakennuksen katolle. Sillä välin, kun Griff juoksee rappusia pitkin ylös ilmestyy Gargoili paikalle siepaten Gogolin mennessään. Griff jää hölmistyneenä katsomaan, sillä pelkkä säkki on enää jäljellä. Tästä alkaakin sattumusten kerho, sillä Gogol ei jää Gargoilin ainoaksi uhriksi, vaan siivekäs otus lentää pitkin Bukarestia tappamassa ihmisiä ihan muuten vain.
Agentti kaksikko Griff ja Wells saavatkin tutkia kasan murhia, jotka kaikki johtavat samaan murhaajaan. Ainut johtolanka tuntuu olevan kynsi, joka tiedemiesten mukaan kuuluu tuntemattomalle lepakkolajille.
Tarina on oikeastaan ihan kohtalaisen toimiva tämän tason elokuvalle. Pieni yllättävä sivujuoni haettu sekaan ja papit pääsevät jälleen esittämään tärkeää roolia tämän tyylisissä elokuvissa. Sen puute vain paistaa budjetissa, sillä tehosteet ovat jopa 2004 vuonna valmistuneelle elokuvalle todella surkeat. Gargoili ja Green Screen tulevat liiankin selkeästi esille, eivätkä ne sulaudu muun kuvan joukkoon. Näyttelijätkään ei aina tunnu tietävän missä ja miten pitäisi olla, ja minne tähdätä, kun Gargoili lentelee kuvaruudulla ties missä. Tehosteissa on menty sen verran pitkälle, että on jopa jätetty paukkupatruunat kokonaan pois, ja tilalle vain lisätty väläykset ja äänet. Näyttelijäsuoritukset ovat loppujen lopuksi ihan mukiin meneviä. Mortal Kombat 2:ssa esiintynyt Sandra Hess ei ole hassumpi tapaus, vaikka elokuvan edetessä jääkin hieman taka-alalle, kun Michael Paré ottaa isompaa sankarin roolia ja pääse patsastelemaan varsijousi olalla. Tim Abell tekee pikaisen ja hyvinkin nopeasti unohdettavan rooliin nahkahousuun pukeutuneena esiintyjänä omassa pikku yökerhossaan.
Ala-arvoisesta budjetista ja tehosteista huolimatta elokuva tarjoaa myös huumoria kaikessa mielessä. Esimerkiksi agentti Griffin pakomatkalla heitä jahdannut Gargoili törmäilee kaapeleihin ja sähköiskujen myötä putoaa vuorelta alas koomisineen äänitehosteineen. Toimintakohtiakin tähän on ympätty muutama, mutta ne näyttävän hieman hassuilta tehosteiden ansiosta, eivätkä kaikki näyttelijät aina muista räiskintä kohdissa painaa liipasinta, niin jo kalashnikov alkaa paukkua. Lisäksi elokuva ei pahemmin tarjoa raakoja tappoja, sillä kaikki Gargoilin tapot, paitsi yhtä lukuun ottamatta ovat vain otuksen ilmestyminen paikalle ja lopun voi katsoja itse kuvitella mielessään, kun uhrin naamakuvan jälkeen leikataan seuraavaan osioon. Musiikista on kuitenkin pakko antaa positiivinen maininta, sillä Neal Acree on saanut varsin hyvän tunnelmallisen goottimaisen ilmapiirin. Valitettavasti tätä ei aina edes huomaa, kun kaikki muu sotku hämää kuuloaisteja. Lopputuloksena agentti Griffiä lainaten ”Gimme the goddamn flamethrower”, jolla saisi luvan polttaa koko elokuva. Kyllä tästä jotain saa irti, mutta ei tämä katsomalla parane.
