Alelaarin ihmeellisestä maailmasta löytyi tällä kertaa Bad Moon, joka on helposti ilmaistu nimensä veroinen. Kyseessä on todella huono elokuva, jonka pahuus pitää otteessaan julmalla tavalla. On suositeltavaa, ettei kukaan katso Bad Moonia, ainakaan yksin, sillä itsemurha saattaa olla ainoa tie elokuvan jälkeen.
Juoni on suttuinen, eikä siitä ota edes taitava elokuvien katsoja mitään selkoa. Jokin ihmissuden näköinen otus riehuu alussa kökön näköisessä studioviidakossa. Otus tappaa suurimman osan paikalla olleista ihmisistä, haavoittaen miestä tämän ollessaan herkimmillään, harrastamassa seksiä hehkeän naisen kanssa. Nainen ei selviä, mutta mies palaa välikohtauksen jälkeen kotiin tapaamaan siskoaan ja tämän poikaa. Mitä sisko ei tiedä on, että velikulta muuttuu öisin joksikin pahaksi, ihmissudeksi. Ruumiita alkaa syntyä ja ainoa pelastus on uljas saksanpaimenkoira, Thor.
Bad Moon on juuri niin huonosti tehty, kuin vain 1990-luvulla kauhua saatettiinkin tehdä. Toinen toistaan rumemmat muoviset lavasteet eivät jaksa pitää yllä tarinankerrontaa. Goresta uupuu 1980-luvun splatterien yliampuvuus, joka olisi ollut suotavaa juuri ihmissusielokuvassa.
Näytteleminen onkin sitten mutkikkaampi juttu, koska Michael Paré on ihan ok tyyppi ihmissutena virnistelemässä. Mutta hänkään ei pelasta huonoa konseptia totaaliselta tuholta. Mariel Hemingway on suoraan sanottuna ruma nainen, eikä ruma nainen voi millään olla kauhuelokuvan pääosassa. Oli kyseessä sitten perheenäiti tai nuori teinipimu, niin kaunis pitää olla. Hemingway on kuitenkin näyttelemisen saralla ihan hyvä ja takuuvarma valinta B-luokan kauhupläjäykseen. Mason Gamble taas on vähintään yhtä rasittava kuin Ville Vallattomana, pojan pärstä hajottaa heti alkuminuuteista asti.
Leffa on niin huono, ettei sitä voi suositella edes paljon ihmissusileffoista pitäville. Tätä kannattaa välttää aina kuolemaan asti, sillä tämän katsottua kuolema saattaa korjata satoa paljon aiemmin.
nimimerkki: Tumppimies
