Avaruuteen sijoittuvia elokuvia on tehty pilvin pimein ja aina välillä – genrestä riippumatta – ilmestyy leffa joka erottuu positiivisesti edukseen. Valtavan suosion saavuttanut Gravity on juuri sellainen elokuva. Se ei tuo tarinallaan sinänsä mitään uutta lajityyppiin, mutta mahtavan 3D-toteutuksensa takia sitä voi pitää mestariteoksena.
Ryan Stone (Bullock) on NASAlle työskentelevä tohtori, joka on lähetty avaruuteen suorittamaan rutiininomaista tehtävää yhdessä kokeneen astronautti Matt Kowalskyn (Clooney) kanssa. Tehtävä keskeytyy Houstonin pelottavaan tiedotteeseen, että venäläisten tuhoama sateliitti lentää avaruusromuna kovaa vauhtia heitä kohti. Stone ja Kowalsky eivät ehdi ajoissa pois alta ja avaruusromu iskee heitä päin, jonka seurauksena yhteys maahan katkeaa ja he jäävät avaruuteen leijumaan oman onnensa nojaan.
Gravity on kokemuksena aivan omaa luokkaansa. En ole 3D elokuvista ikinä oikein innostunut, mutta tämä on poikkeus. Tekniikkaa on käytetty todella onnistuneesti ja painottoman tilan voi miltei itse tuntea katsomossa. Häkellyttävää on myös avaruusromun kirjaimellisesti iskiessä kasvoille. Aikoinaan hehkutettii Avatarin 3D:tä, mutta se ei ollut mitään verrattuna tähän. Gravity on ehdottomasti paras 3D kokemus tähän mennessä.
Hahmogalleria on todella ohut, mutta juuri sopiva tähän elokuvaan. Tarinan ainoat varsinaiset hahmot lepäävät Sandra Bullockin ja George Clooneyn harteilla. Ryan Stone on hysteerinen, elämäänsä pettynyt luovuttajatyyppi, jolle työ on kaikki kaikessa. Matt Kowalsky on karismaattinen, rauhallinen ja kaikenkokenut mies, joka nauttii elämästään täysin rinnoin. Hahmot ovat juuri sopivan erilaisia täydentääkseen toisiaan tarvittaessa. Sandra Bullock vetää myös yhden parhaista rooleistaan.
Gravityn ainoa miinus tulee hieman tyypillisestä käsikirjoituksesta, joka ei kuitenkaan pilaa leffan tunnelmaa. Elokuva koskettaa, naurattaa, viihdyttää ja naulitsee katsojan penkkiin koko kestonsa ajaksi. Alfonso Cuarón on luonut elokuvan, joka muistetaan vielä pitkän aikaa.
