Ridley Scottin ohjaama vuonna 1979 valmistunut scifi-klassikko Alien on edelleenkin todella jännittävä ja upea elokuva. Jatko-osista ei voi sanoa aivan samaa. James Cameron ohjasi jatko-osan Aliens (1986), joka oli ykkösestä toiminnallisempi versio, mutta loppujen lopuksi tosi hyvä jatko-osa. David Fincherin Alien 3 (1992) oli jo latteampi tekele, ja jopa hieman pitkäveteinen jatko-osa, unohtamatta alienin ulkonäön täydellistä sössimistä. Vuonna 1997 tehty Alien – Ylösnousemus ei yllä läheskään samaan sarjaan ensimmäisen osan kanssa, mutta on silti selvä parannus kolmososasta.
Ripleyn (Weaver) kuolinpaikalta on löydetty verinäyte, josta hänet on nyt kloonattu takaisin eläväksi. Tiedemiehet ovat kiinnostuneita Ripleyn mahaan jääneestä alienista, joka on saatu samalla kloonauksella eläväksi. Alieneita aletaan jalostaa ja kouluttaa avaruuslaitoksen syövereissä, ja samalla Ripleyssäkin ilmenee olentojen vahvuuksia. Kun avaruusalukselle saapuu alieneiden ”kasvatusalustoja” kuljettava nuhjuinen miehistö, yhdistää Ripley voimansa heidän kanssaan tuhotakseen verenhimoiset olennot viimeisen kerran.
Tällä kertaa ohjaajan penkille istuu muun muassa Amelien ohjannut Jean-Pierre Jeunet. Alienin – Ylösnousemus luottaa jälleen enemmän toimintaan, kuin jännityselementteihin, joita ei tässä elokuvassa ole paljoa. Onneksi sentään limaa, verta ja gorea ei ole säästelty, vaan on tehty kunnolla ronski elokuva. Voisi jopa sanoa tämän olevan varmaankin väkivaltaisin Alien-elokuva. Alieneiden ulkonäkö on muutettu takaisin alkuperäistä lähentelevään muotoon, luojan kiitos. Fincherin olento oli aivan onnettoman näköinen sen ollessa suurimman osan ajasta kökösti animoitu vipeltäjä. On tässäkin osassa käytetty muutamassa kohtaa tietokoneanimaatiota olentojen tehdessä juttuja, joita nukeilla ei voisi suorittaa, mutta onneksi sitä ei ole liikaa.
Näyttelijäpuolella mukana on edelleen Sigourney Weaver, josta en tässä elokuvassa pitänyt niin paljon. Johtuu ehkä siitä, että hän on välillä osittain alieneiden puolella, ja ei tunnu niin epätoivoiselta kuin edellisissä elokuvissa. Tämä saattaakin olla tosin kloonauksen ansiota. Elokuvan onnistunein hahmo on mielestäni Winona Ryderin esittämä Call, joka on herkkä ja inhimillinen henkilö. Ron Perlmanin mekastavana koviksena taas on hieman laimea esitys. Jokaisen hahmon on tässä elokuvassa aina pakkoa sanoa joku tyhmän tönkkö repliikki, mikä on aika ärsyttävää.
Alien – Ylösnousemus on viihdyttävä jatko-osa ja selvä parannus edellisestä elokuvasta. Toimintaa olisi voinut korvata hieman enemmän kauhulla, mutta onneksi homma on sentään kunnon visvaista. Elokuvan groteski loppuhuipennus venyttää ällöttävyyden rajoja, ja pohtii ohimennen kloonauksen ja geenimuuntelun haittoja. Pikkuseikoista huolimatta ihan onnistunut lisä hirmuisten avaruusolentojen tarinaan.
