Vuonna 1970 elokuvaohjaaja Robert Altman teki läpimurtonsa komedialla “Mash – Armeijan liikkuva kenttäsairaala”, joka pokkasi Oscarin parhaasta käsikirjoituksesta. Samana vuonna valmistui Altmanin seuraava elokuva “Poika joka halusi siivet”, joka ei yltänyt “Mashin” tavoin valtavaan yleisö-ja kriitikkomenestykseen, vaan floppasi pahasti ja painui lähestulkoon unholaan.
Juonihan tässä leffassa on siis jotain aivan käsittämätöntä. Päähenkilö on omituinen Harry Potterin näköinen nuorimies nimeltä Brewster McCloud (Bud Cort), jolla on yksi ja ainoa unelma: hän haluaa oppia lentämään kuin linnut. Hän rakentaa Houston Astrodomella itsellensä valtavia siipiä ja apua antaa hänen suojelusenkelinsä Louise (Sally Kellerman). Louisella on kuitenkin ehto: Brewster ei saa maata yhdenkään naisen kanssa tai muuten hänen unelmastansa tulee painajainen. No, eipä aikaakaan kun Brewsterin elämään astuu nuori ja villi tyttö Suzanne (Loistava Shelley Duvall filmidebyytissään), jota Brewsterin on vaikea vastustaa, tietenkin.
Samalla kun Brewster rakentelee siipiänsä, on kaupungissa tapahtunut lukuisia murhia, joita etsivä Shaft (Michael Murphy) selvittää. Epäilyt kohdistuvat omituiseen Brewsteriin, koska Brewsterillä oli jokaiseen uhriin jotain yhteyksiä. Mutta onko Brewster murhaaja vai ei, ja pääseekö Brewster lentämään vai ei? Siinä kysymykset, joihin pyrkii vastaamaan Altmanin uran ehdottomasti omituisin elokuva.
Kuten aiemmin mainitsin, tämä floppasi hyvin pahasti (en oikeastaan ihmettele miksi) ja painui unholaan. Sekavasta juonesta ja useista irtonaisista kohtauksista huolimatta suosittelen tätä kaikille Altman-faneille ja nille, jotka haluavat kokeilla jotain haastavaa katseltavaa tyyliin Kubrickin “2001 Avaruusseikkailu”.
Altman on aina tunnettu loistavana henkilöohjaana ja tälläkin kertaa onnistuu. Kertoman mukaan Altman inhosi käsikirjoitusta niin paljon, että heitti sen ikkunasta pois ja näin ollen näyttelijät pitkälti improvisoivat vuorosanansa. Siitähän se taitaa johtua, että Altmanin leffoissa henkilöhahmojen dialogi on aina todella elävää vaikka leffa olisi miten outo. Näyttelijöistä parhaiten onnistuu Bud Cort erikoisena Brewsterinä sekä “Hohdosta” parhaiten tunnettu Shelley Duvall tämän tyttöystävänä. Tämähän on siis Duvallin filmidebyytti, jonka jälkeen hänestä tulikin yksi Altmanin vakionäyttelijöistä (hän esiintyi kuudessa Altman-filmissä). Eikä paljoa huonommaksi jää Michael Murphy pakkomielteisesti Brewsteriä vainoavana kyttänä, joka tekee kaikkensa pojan poseen saamiseksi.
Brewster McCloud lukeutuu lukuisiin Altmanin vanhoihin leffoihin, joita ei jostain ihmeen syystä ole vieläkään DVD:llä. Tämäkin arvostelu tulee tv:stä nauhoitetun (kuluneen) VHS:n pohjalta. Toivotaan nyt, että näitä Altmanin leffoja ilmestyisi DVD:llä, kun herra saa kerran kunnia-Oscarin ensi gaalassa.
PS: Tämä oli ensimmäinen leffa, joka filmattiin Houston Astrodomella.PPS: Onkohan Harry Potterin kynäillyt J.K Rowling nähnyt tätä? Nimittäin Harry Potterissa ja Brewster McCloudissa on ihmeellisen paljon samaa näköä.
nimimerkki: Late
