Jim Hawkins (Gordon-Levitt) on poika, jonka unelma on päästä jonain päivänä aarreplaneetalle, josta hänelle on kerrottu tarinoita pienestä pitäen. Toive alkaa toteutua, kun aarreplaneetan kartanhaltija syöksyy maahan lähes Jimin ja hänen äitinsä kotiovelle. Tästä alkaakin seikkailu, jollaisesta Jim on unelmoinut. Mukaansa matkalle hän saa muun muassa hieman höpöttävänpuoloisen tohtori Dopplerin (Pierce), itsevarman kapteeni Amelian (Thompson), laivakokki John Silverin (Murray) ja Morphin (Davis), joka on varmasti parasta koko elokuvassa. Näin väittäisin. Hahmoista monet olivat mieleenpainuvia.
Tarinan takana on hyvin herkkä aihe monelle perheelle. Isä jättää lapsensa ja lähtee lähes sanaakaan sanomatta. Isähahmon puutteen takia Jimistä kai kasvaakin sellainen kapinasielu, joksi häntä tässä kuvataan. Kunnianhimo ja tahto on kuitenkin kasvanut vaikeina vuosina.
Elokuvan kannalta huono juttu on se, että asiat pystyy niin ennalta-arvaamaan. Tietenkin on kyse Disneyn animaatiosta lapsille, joten mutkikkaampia kiemuroita ei voi hirmuisesti odottaa, mutta olisin toivonut hiukan enemmän. Kun katsoin suomalaista versiota tästä leffasta, huomasin myös Antti Pääkkösen äänen häiritsevän minua jonkun verran Jiminä. Toivoisi Suomesta löytyvän muitakin nuoria näyttelijöitä näihin hommiin.
Ala-asteella olevan pikkusiskoni kanssa tämä elokuva meni leppoisasti.
nimimerkki: Clementiney
