Alkuun varteenotettava varoitus: tykitys sisältää spoilereita niille, jotka eivät ole katsoneet Babylon 5:n ensimmäistä tuotantokautta. Kannattaa siis harkita vakavasti jatkaako tästä eteenpäin lukemista, jos on ajatellut katsoa ensimmäisen kauden.
Babylon 5:n toinen tuotantokausi jatkaa lähestulkoon siitä pisteestä mihin ensimmäinen kausi päättyi. Turvallisuuspäällikkö Michael Caribaldi (Jerry Doyle) makaa koomassa oman miehen ammuttua tätä selkään, Maan presidentti Santiago on kuollut “onnettomuudessa” ja Minbarien suurlähettiläs Delenn (Mira Furlan) on hautautunut oudon kotelon sisään. Kaiken tämän lisäksi Maa on kutsunut komentaja Sinclairin takaisin kotiin ilman syytä, jonka takia Babylon 5 saa uuden komentajan: kapteeni John Sheridanin (Bruce Boxleitner). Mutta on ongelmia muillakin: Centaurien suurlähettilään Londo Mollarin (Peter Jurasik) saatua yllättävää apua herra Mordenilta ja kumppaneilta, centaurien ja narnien välinen avoin sota vaikuttaa väistämättömältä. Lisäksi harmaita hiuksia aiheuttaa uusi, hämärä rotu, josta kenelläkään ei tunnu olevan tarkkaa tietoa. Jälleen kerran on edessä kaaosmainen vuosi Babylon 5 -avaruusasemalla.
Ensimmäisen tuotantokauden keskittyessä enemmän henkilöhahmojen sekä tapahtumien pohjustamiseen, Babylon 5:n toinen tuotantokausi potkaisee toden teolla sarjan pääjuonen tapahtumat liikkeeseen. Tuotantokauden jokaisessa 22 jaksossa keskitytään enemmän tai vähemmän suuren kuvion eteenpäin viemiseen. Kausi alkaa todellisella ryminällä, rauhoittuu hetkeksi, kunnes viimeiset 6-7 jaksoa viimeistelee kauden todellisella henkeäsalpaavalla tahdilla. Sarja saa toisella tuotantokaudella yhä enemmän synkempiä ja sotaisampia piirteitä. Toiminnallisuus on nostettu ensimmäiseen kauteen verrattuna enemmän esille, mutta hienoja henkilötarinoita ei ole unohdettu. Lisäksi ensimmäisen kauden aikana ilmaan jääneet kysymysmerkit, mm. Minbarien antautumisesta sekä Vorlonien mystisyydestä, saavat ainakin osittaisen vastauksen. Kuitenkin uusia kysymysmerkkejä ilmaantuu ja uudet rodut sekä tapahtumat saavat enemmän tilaa, mm. telepaatit ja Psi -joukot nousevat huomattavasti suurempaan rooliin kuin ensimmäisellä kaudella. Tämä tuokin mielestäni sarjaan jälleen aivan uusia ulottuvuuksia.
Sarjan näyttelijöiden työskentely jatkaa tasaista nousua ensimmäisestä kaudesta. Caribaldia näyttelevä Jerry Doyle on totutun loistava ja Susan Ivanovaa näyttelevää Claudia Christiania on aina ilo katsoa, mutta askel parempaan on Sheridanin näyttelijän Bruce Boxleitnerin ilmaantuminen sarjaan. Mies omaa huomattavasti useamman ilmeen (puhumattakaan televisiohistorian valkoisimmista hampaista), kuin Sinclairia näytellyt Michael O’Hare. Muista näyttelijöistä on pakko nostaa esille narnien suurlähettilään G’Karin näyttelijän Andreas Katsulaksen ja Londo Mollarin näyttelijän Peter Jurasikin profiilin nosto. Molemmat saavat enemmän tilaa ja ottavat sen haltuun loistavalla ammattitaidolla. Lisäksi näiden kahden välistä välienselvittelyä on ilo katsella, miehillä on todella loistava kemia keskenään.
Toiminnallisuuden lisääntyminen on tuonut sarjaan myös paljon lisää erikoistehosteita. Babylon 5 onkin siitä edistyksellinen sarja, että kyseessä on ensimmäinen televisiosarja, jossa käytettiin CGI:tä (tietokonegrafiikkaa) hyväksi. Itse asiassa kaikki avaruuskohtaukset on tehty CGI-tekniikalla pienoismallien sijaan. Koska sarja on tehty 90-luvun puolessa välissä, väliin CGI-kuvat pistävät silmään liiankin selkeästi, mutta kaiken kaikkiaan sarja on todella kaunista katsottavaa.
Babylon 5:n toinen tuotantokausi on jopa ensimmäistä kautta parempi. Hahmot ja tapahtumat saavat lisää syvyyttä ja synkkyys ottaa valtaa. Kaiken kaikkiaan sarjan voidaan sanoa käynnistyvän täydellä teholla toisesta kaudesta. Ainoa miinuspuoli tulee kauden keskivaiheilla olevasta suvantovaiheesta sekä siellä olevasta parista jaksosta, jotka eivät kestä uusintakatselua ainakaan kovin pian. Eli vaikka toinen tuotantokausi onkin loistava, ei kyseessä ole kuitenkaan sarjan paras kausi, joten täyttä viittä kuulaa ei voi vielä antaa.
nimimerkki: OutlawPuppet
