Kremlin viiksekäs Joe-setä (Adrian McLoughlin) saa aivoverenvuodon ja menettää toimintakykynsä. Se pistää hallinnollisen kriisin käyntiin ja ensimmäisenä tilaisuuden huomaa uskollinen käsikassara Berija (Simon Russell Beale) ja alkaa toimia. Huipulla alkaa tuulla Joe-sedän kuoltua ja Berijan vastapainoksi muodostuu Nikita Hruštšov (Steve Buscemi) ja hän osaa myös toimia. Historiankirjoista voi lukea että Berijan valtapeli päättyi pari kuukautta Joe-sedän hautauksesta vähemmän kauniisti ja SNTL alkoi uudistua.
Armando Iannucci ohjastelee ja sovittaa lähdemateriaalia elokuvavälineelle ja koska poliittisen satiirin juonittelijat ovat maailman kurkunleikkaavimman hallinnon kätyreitä on heistä vaikea pitää, mutta aika äkkiä tulee selväksi että kasan päälle kiipeävä Nikita on leffan hyvä jätkä ja Berija on niin paha, turmeltunut, epärehellinen, ilkeä ja inhottava että jopa arka ja syrjäytystään odottava pääsihteeri Malenkov (Jeffrey Tambor) liittoutuu häntä vastaan ja pesunkestävä Stalinin kätyri Molotov (Michael Palin) inhoaa tätä. Synkeää juonittelua kuitenkin kevennetään mustalla kohelluksella ja letkeällä dialogilla.
Simon Russell Beale ruumiillistaa kaikilla mittareilla halveksittavan Berijan jonka vastenmielisyydet tuodaan esiin, mutta niitä ei voi märehtiä ilman että genre muuttuu kammottavaksi kauhuleffaksi. Steve Buscemi ei pane hanttiin Berijalle hyvää hyvyyttään vaan ihan vaan vastaiskuna tämän häikäilemättömälle kieroudelle ja tämä ei todellakaan ymmärrä miksi joku haluaa iankaikkisen elämän. Häikäilemättömän näljäkkeen vastapainona on sarkastinen moottoriturpa ja muutkin Stalinin lähipiirin ukot saavat liioittelevan käsittelyn. Adrian McLoughlin huokuu uhkaa koko olemuksellaan Joe-setänä.
Poliittinen satiiri ja häikäilemätön vastapeli eivät oikein pelaa naurujen kanssa, sillä leffa alkaa hupailuna, kuvaa inhottavia valtapelureita ja lopulta päättyy varsin laimealla nuotilla jonka jälkeen kaikki osapuolet voivat yskiä Berija-käryn keuhkoistaan.
Toimiva annos satiiria, mutta aihepiirin synkkyys tekee nauramisesta vaikeaa ja se ei ole hyvä juttu komedialle. Onneksi Steve Buscemi osaa napauttaa sarkastiset kommentit lasersäteen tarkkuudella.
