Kaksi häkkilintua, jokseenkin tyhmä Ricky (Robb Wells) ja rommikolasta pitävä Julian (John Paul Tremblay) pääsevät vankilasta. Jim Lahey (John Dunsworth) ei sellaisesta pidä ja hänen assistenttinsa on ilman paitaa kulkeva Randy (Patrick Roach). Dokumentti ei kuvaa pelkästään häkkilintuja, vaan heidän koko sosiaalista ympäristöään johon kuuluu Rickyn satunnainen tyttöystävä Lucy (Lucy Decoutere) ja tytär Trinity (Jeanna Harrison-Steinhart). Kissoja rakastava Bubbles (Mike Smith) on ehkä omituisen näköinen, mutta hän ei ole tyhmä eikä ilkeämielinen. Curys (Bernard Robichaud) on ilkeä, riidanhaluinen, väkivaltainen ja yleisesti inhottu, mutta hänen tapansa heilutella ysimillistä on aika iso kynnys. Vitunmoisen typeryyden sylkykuppeina on Corysta (Cory Bowles) ja Trevorista (Michael Jackson) koostuva ääliöduo, joka todellakin on juuri sitä.
Mike Clattenburg on ohjaaja, käsikirjoittaa ja muutenkin hallinnoi kanadalaista näennäisdokumenttia. Valkoinen roskaväki joutuu siis suurennuslasin alle ja autenttisuudesta tulee täydet pisteet. Kameraryhmä on pieni, mutta tiedostettu tekijä kokonaisuudessa joka kuvaa pientä yhteisöä lämpimällä otteella. Jatkumo on melkoisen löyhä, mutta kronologia on kuitenkin selvä. Komedia kuitenkin nostelee päätään, sillä mukana on juuri sopivan liioiteltuja henkilöhahmoja ja tapahtumia. Realismia vahvistaa se että hahmot ovat elävästi moniulotteisia. Iso kaappi on älykäs, ääliö myöntää omat henkiset rajansa ja kuitenkin osaa joitakin asioita suorastaan loistavasti ja paljastuupa ankarasta esivallan edustajasta uusia piirteitä.
Robb Wells on erityisen vakuuttava Ricky joka asuu paskamobiilissa (1975 Chrysler New Yorker) joka vuotaa öljyä ja on erityisen hyvin ilmastoitu. Hänellä on heikkoutensa ja puutteensa ja hän on tietoinen niistä, mutta hän pyrkii myös olemaan hyvä isä ja on lisäksi hyvissä väleissä invalidisoituneen isänsä, Rayn (Barrie Dunn) kanssa. Eikä hän ole täysin typerä, sillä hänellä on käytännöllisiä taitoja. John Paul Tremblay pääduon älykkäämpänä puoliskona on määrätietoisempi, mutta hän ei ole yhtä hyvä ihmisten käsittelijänä. Kaksikko ei kuitenkaan ole vailla keskinäistä kinaa. John Dunsworth ja Patrick Roach muodostavat loistavan kaksikon ja he ovat Rickyä ja Juliania tasapainottava kaksikko.
Ensimmäisellä kaudella [I]Roskasakki[/I] hakee vielä muotoaan. Yhtenäistä, koko kauden kattavaa juonta ei ole, joskin episodit ovat selkeästi kronologisessa järjestyksessä. Hauskoja hetkiä, elävää dialogia ja vakuuttavan realistinen toteutus. Näennäisdokumenttia hienommillaan, mutta se todellinen, iskevä viehätysvoima vielä uupuu.
