1980-luvun lopussa Freddyn ja Jasonin vyöryvä ja suosittu aikakausi pakotti Michael Myersin palaamaan myös elävien kirjoihin. Kun tuottaja Moustapha Akkadia ei kiinnostanut Carpenterin ideaa tehdä Halloween 4:sta kummitustarinaa, jotkut fanit toitottavat, että alamäki alkoi tästä erimielisyydestä. Halloween 4 on silti paluu sarjan peruselementeille ja samalla uusi tapa esittää ne 1980-luvulla, etenkin kun ykkösen ensi-illasta on kulunut 10 vuotta. Niin on myös vuosikymmen kulunut tässä maailmassa, jossa Haddonfieldin pikkukaupunki kärsi Michael Myersin murha-aallosta ja hän oletettavasti paloi kuoliaaksi… vai paloiko sittenkään? Tämä nelososa kärsii jo siitä seikasta, että osat yksi ja kaksi muodostivat yksinkertaisen ja täydellisen slasher-tarinan, joten sen jatkaminen vie sarjan jo väkisin alaspäin, ellei tässä, niin seuraavassa osassa.
Liikuntakyvyttömäksi todettu Michael Myers siirretään ennen pyhäinpäivän aattoa takaisin mielisairaalaan, mutta tieto hänen elossa olevasta sisarentyttärestään, Jamie Lloydista, käynnistää hänet uudelleen (logiikasta viis). Alkuteurastuksen jälkeen hän on valmis palaamaan kotikaupunkiinsa. Sarja ei olisi mitään ilman tohtori Loomisia, joka on myös elossa – kaikesta huolimatta – ja hänkin käynnistää ristiretkensä uusiksi pysäyttääkseen Myersin.
Luvassa on perushalloween-leffa, jonka juoni etenee, kuten ykkösellä aikoinaan, paitsi nyt on kulunut 10 vuotta siitä ja hahmot ovat ottaneet opikseen edellisistä tapahtumista. Vaikka tällaiselle tyypilliselle jatko-osalle uskottavuus tökkii toisinaan, sarjan ”kituminen” kannatti tässä tapauksessa. Halloween 4 on yllättävän hyvä käänne. Yleisö vaatii tältä osalta aiempia enemmän, joten Halloween 4 ei säästele ruumiita, kun jopa porukan kalloja murskataan. Mutta silti nelososassa ei ole monia todella ikimuistettavia murhakohtauksia. Ne eivät toki ole tärkeintä, sillä nelososa on paluu vanhaan kunnon jännityksen ja tunnelman luontiin. George Wilbur on Michaelin esittäjistä yksi suosikeistani, mutta tämänkertainen naamari (mikä muistuttaa Casper-kummitusta) ei vakuuta tällä kertaa.
Donald Pleasence palasi onneksi esittämään tohtori Loomista korostaen hieman hahmon saarnaajapuolta ja sai tähän leffaan vahvat kanssanäyttelijät. Koska Jamie Lee Curtis oli liian kallis palaamaan Laurieksi, suuret kengät täytti Danielle Harris Laurien tyttären, Jamien, roolissa. Tämä tyttö on luonnonlahjakkuus. Roolityö on pääasiassa kiljumista ja itkemistä, mutta pahinta olisi, jos en uskoisi siihen, että tämä tyttö ei pelkää. Ellie Cornell esittää Jamien sisarpuolta Rachelia, joka kasvaa vahvaksi pääosanaiseksi suojellessaan sisartaan. Kummatkin ovat Laurien korvikkeena, mutta se on sen arvoista. Jos Jamie korvaa Laurien viattomana kohteena, niin Rachel kuvaa enemmän Laurien selviytyjäpuolta. Näiden elokuvien uhrigalleria koostuu usein teineistä, mutta tässä osassa niitä ei paljoa näe. Yllättäen näitä vähäisiä teinejä on näyttelemässä hyviä näyttelijöitä, joiden toiminta ei ole saippuaoopperaelementtien pilaamaa.
Eräs kohtaus sopii kuvaamaan tämän Halloween-osan laatua. Joukkio linnoittautuu sheriffin taloon, eräiden henkilöiden on syystä tai toisesta lähdettävä talosta ennen teurastusta ja Michael ilmestyy paikalle. Teurastuksen alkaessa Rachel ja Jamie pakenevat talon katolle Michael perässään… ja tämä kohtaus on yksi sarjan kutkuttavimmista hetkistä. Jos sarja on onnistunut Michael Myersin paluusta saakka tekemään jotain oikein, niin se on tässä. Nelososaan liittyy myös monia muitakin muistettavia hetkiä, kuten pahaenteisen kuuloinen alkutunnusmusiikki, mikä petaa tulevia tapahtumia. Lisäksi on Loomisin ja Michaelin kohtaaminen ja lopetus, joka ei jätä kylmäksi.
Halloween 4:ssä saa monelta varmasti etukäteen miinusmerkin, koska se on genre-elokuvan jatko-osa. Mutta kauhugenrelle tyypilliset seikat on vain nieltävä ja nautittava leffasta. Halloween 4 ei edistä sarjan juonta paljoa, mutta muuten vaan se jatkaa edellisten osien höyryllä, tällä kertaa aika hyvällä tuurilla. Cliffhanger-lopetus olisi pedannut sarjalle uusia uria, mutta seuraava osa ei käyttänyt sitä tilaisuutta hyväkseen.
