Halloween on jälleen kerran saapunut syksyiseen putoilevien lehtien verhoilemaan Haddonfieldiin, “historian brutaaleimman
sarjamurhaajan”, Michael Myersin kotikaupunkiin. Tälläkin kertaa Halloweenin yhteydessä kaupunkiin saapuu varmasti sen historian
epämieluisin vieras, vanha kunnon “herra Myers”, joka ei tälläkään kertaa aio jättää ketään todistamaan paluutaan.
Tarina alkaa jostain synkästä kolkasta maan alta, jossa synnytysosastolle viedään varsin nuori tuleva ‘onnellinen’ äiti, Jamie Lloyd, joka tulee pian saaman pojan, Michael Myersin viimeisen sukulaisen. Pienenä faktapohjana kahta edellistä osaa näkemättömille voin kertoa, että Jamiehan on tällä hetkellä kuolleen Laurie Stroden (Halloween, Halloween II) tytär, joka adoptoitiin äitinsä tapaan johonkin muuhun perheeseen. Laurie juoksi pikkutyttönä kahden elokuvan verran enoansa karkuun, ja jatkaa samaa vielä tässä kolmannessakin.
On suorastaan täysin typerää, että Michaelille on keksitty eräänlainen taustatarina ja kaiken lisäksi vielä uskonnollinen sellainen. Kuka valopää saikaan päähänsä, että Michael on jonkin uskonnollisen riitin kulmakivi, joka uhraa jonkin perheen, että jokin ihmeen heimo saisi olla turvassa. Siis täysin älytöntä s*heisseä. Juuri tämän uskonnollisuuden ja muun p*skan takia kuudes Halloween
muistuttaa lähinnä Schwarzeneggerin tähdittämää End of Days -leffaa, johon olisi lisätty Michael Myers.
Halloween 6 on kuin Tim Burtonin elokuva, jonka tämä olisi tehnyt “kirkkain” mielin, sillä leffa on edeltäjiään reippaasti synkempi ja
tavallaan myös pelottavampi. Synkkä yleisilme ja tavallaan aivan uusi juoni eivät voi millään osa-alueella korvata sitä, mihin olemme
jo vuosien (ja elokuvien) varrella tottuneet ja rakastuneet, eli täysin uskomattomaan ja hämärään kaveriin, joka lahtaa lapsenvahteja ja siihen Carpenterin luomaan ällistyttävään tunnelmaan, joka luo jännitystä ja saa paikoin jopa hiuksetkin nousemaan pystyyn. Tämän
vuoksi Halloween 6 – Curse of Michal Myers oltaisiin voitu jättää kokonaan tekemättä.
Vaikka olen tässä jo hyvän tovin tätä leffaa haukkunut, voin ilokseni ilmaista, ettei leffa ole ollenkaan niin huono kuin väitetään. Jostain ihmeen syystä pidin hieman tästä elokuvasta ja voin katsoa sen toistamiseenkin. Ehkä yksi syy tähän on se, ettei (luojan kiitos)
vanha kunnon Dr. Loomis vielä ole poistunut keskuudestamme ja myöskin se, ettei Michaelia ole pilattu on helpotus. Michael jatkaa
samllaa hiippailevalla ja salaperäisellä, ihmisiä lahtaavalla tyylillään kuin ennenkin.
