Atlantic Film, joka on levittäjänimenä vielä aika tuore, on tehnyt romanttisten draamojen ystäville varsinaisen palveluksen. Yhtiö on pukannut Suomen markkinoille harlekiinisarjan rainoja. Ne eivät kerro sirkusmaailman tyypeistä, vaan pohjaavat repaleisiksi asti luettuihin kioskikirjallisuuden “klassikoihin”. Jees, tämän sarjan leffat perustuvat niihin kirjoihin, joissa lady sen-ja-sen koko keho kihelmöi jännityksestä, kun Sir Alonzo laskeutuu marmoriportaita ilman paitaa.
Koston mausteissa eivät seikkaile ladyt, eivätkä alonzot, eikä marmoriportaitakaan ole, mutta siitä huolimatta tavara on tyylillisesti samaa kuin harlekiinisarjassa yleensä. Juonen kiehtovuuden ja elokuvan muiden osa-alueiden, kuten dramaturgian puolesta Koston mausteet on sarjansa parhaimmistoa. Näin ollen leffa tempaa romantiikannälkäisen mukaansa, vaikka kyse on 1990-luvun tv-tuotannosta. Sen katsomiskokemusta voi kuvata lakanavertauksella: Ylellisen silkin sijasta peti on pedattu käytännöllisellä ja hengittävällä puuvillasatiinilla, jonka kuviointi oli uusinta uutta yli 15 vuotta sitten.
Tämän hunajaisen makean elokuvan päähenkilönä nähdään tuoreeseen pitopalveluyrittäjyyteensä keskittynyt Carly Hunter (Huffman). Yllätyskeikka kokkaustaidottoman ystävän luo päättyy karmaisevasti, kun kesken illallisvalmisteluiden tapahtuu verityö. Kokkitaiturista tulee kylmäversien murhan ainut silminnäkijä. Samalla hänen oma henkensä vaarantuu, joten hän saa turvakseen yhtä lailla uralleen omistautuneen kyttäkomistuksen (Carter). Varsin pian Carly löytää itsensä asuntoonsa jumittuneena, poliisimies Jackin lihaksikkaat käsivarret ympärillään. Sydän pamppaillen hän laskee leikkuuveitsen ja tomaatin käsistään. Mikä on tämä polttava tunne hänen sisällään? Carlyn värisevät sieraimet haistavat palaneen käryä. – Paisti palaa! Vaistomaisesti hän vetäytyy pois Jackin otteesta. Mies kääntyy hämillään pois. Napittaessaan kuivausrummusta noutamaansa paitaa hän ei ajattele sen rinnukseen iskostunutta tahraa. Hänen aivoissaan sykkii vain yksi ajatus: – Ei, en saa, en saa vaarantaa tätä naista rakastumalla häneen!
Totta kai Koston mausteet on halpaa viihdettä, jo sen tv-tasoinen toteutus kielii tästä. Koston mausteet vedonnee kuitenkin moniin sellaisiin, jotka kaipaavat iltapäiväänsä pehmopornolla maustettua rakkaustarinaa. Tarinaa, joka ei kuitenkaan jatku loputtomiin, kuten Kauniiden ja rohkeiden tai muiden perinteisten saippuasarjojen juonet. Karskeille äijille tämä leffa kuuluu ryhmään vain-äärimmäisen-puutteen-yllättäessä-ja-ehdottoman-salaa-katsottavat. Älyköille leffa aiheuttanee enemmän mielipahaa kuin suurta nautintoa, koska sen hahmojen toiminnat ja ratkaisut ovat ajoittain perin pehmopäisiä.
