1990-luvun puolivälissä Pauly Shore oli uransa huipulla. MTV:llä pyörineen show’nsa kautta suureen suosioon päässyt koomikko pääsi räpeltämään pääosassa elokuvassa Encino Man, jonka suosio poiki Shorelle räätälöidyt roolit elokuvista Vihoviimeinen vävypoika ja Intissä. Idioottihuumori puri amerikkalaiseen yleisöön. Hän toisti samaa jujua, esitti hyvää tarkoittavaa idioottia, joka yritti naurattaa idioottimaisilla tempuillaan. Kun vuonna 1997 Shore sai oman sitcomin, niin suosio tyssäsi. Lyttyyn haukuttua sarjaa tehtiin vain viisi osaa ja Shoren hohto oli kadonnut, häntä ei enää haluttu elokuviin. Sen jälkeen Shore nähtiin vain satunnaisena vierailijana TV-sarjoissa ja hyvin pienissä elokuvarooleissa tuntemattomissa elokuvissa. Shore teki aiheesta koomisen tilityksen nimeltä Pauly Shore Is Dead.
Halvalla budjetilla tehty elokuva on täynnä härskiyksiä ja Shoren ääliömäistä pelleilyä. Heppu on toki huono näyttelijä ja esittää aina samanlaista roolia, mutta ainakin minua jätkän toilailut onnistuvat naurattamaan. Elokuvan mukaan hänestä kuitenkin löytyy itseironiaa ja terävää huumorintajua. Leffasta löytyy paljon satiirisia ja parodisia piirteitä, molemmat ovat tunnetusti vaikeita tyylilajeja. Shore ei kuitenkaan mene sössimään hommaa, vaikka ei mikään hyvä ohjaaja olekaan, vaan kieliposkella hän saa revittyä aiheestaan räävittömän hauskaa huumoria. Käsikirjoitus on kuitenkin täynnä hauskoja jippoja, minkä vuoksi leffasta löytyy parhaimpina hetkinään varsin terävää huumoria.
Pauly Shore Is Dead kertoo Hollywoodin karusta maailmasta. Se on täynnä ilkeitä, tekopyhiä ja selkäänpuukottelevia tuottajia, managereja, ohjaajia ja näyttelijätovereita. Suosittuna kaikki ovat kavereita ja haluavat kaiken hyödyn sinusta, mutta urasi flopattua kaverit häipyvät ja sinulla on jäljellä vain mennyt maine. Shore esittää itseään uransa laskutaipaleella. Hän joutuu luopumaan kaikesta hienoudestaan ja erittäin hyvännäköinen tyttöystävä vaihtuu nuhruisiin pornovideoihin ja liukastevoiteeseen. Paulya kutsutaan Weaseliksi (suomennettuna Näätä), mikä tulee hänen näätämäisistä maneereistaan. Hän on typerä pelle, jolta kysellään uutta leffaa, mutta hän ei ole enää elokuvahemmojen silmissä haluttua tavaraa. Kahvilassa istumiseen kyllästyneenä Pauly saa loistavan idean: Hän tappaa itsensä! Hänestä tulee kuollut nero, jonka koomikon taitoja ylistetään vielä pitkään kuoleman jälkeen, John Belushin kaltainen legenda. Mutta hän tahtoo nauttia suosiostaan, joten hän tyytyy feikkaamaan kuolemansa ja hankkii naamioitumisasun. Sitten hetken aikaa koko kansa kunnioittaa Paulyn muistoa, mutta kaikki hyvä loppu aikanaan…
Pläjäys sisältää suuren annoksen tähtiä, muusikoita ja näyttelijöitä, jotka elävöittävät muuten vähäpätöistä tarinaa mainiosti. Hauskimmat vierailut tekevät Tom Sizemore ja Michael Madsen omana itsenään. Shore itse on tavalliseen tapaansa täysi pelle ja myöntääkin sen ohjatessaan tämän. Tällä kertaa hän on tosin itsekäs pelle, ei aikaisempien elokuviensa omalaatuinen epäitsekäs sankari. Dialogi tuo hymyn huulille moneen kertaan, eikä Shore onnistu pilaamaan sitä vanhaan tapaansa liialla ruumiillisella pelleilyllä. Hommasta saa kaiken irti, jos on Shoren fani tai tietää mahdollisen paljon amerikkalaisesta viihdekulttuurista.
Kyseessä on varmaankin aikamoinen “vihaa tai rakasta” -elokuva. Monet tuomitsevat teoksen täydeksi skeidaksi, pahalaatuiseksi ongelmajätteeksi. Mitään taiteellisesti korkea-arvoista tästä on aivan turha etsiä, ei sitä mitenkään löydä. Huumori on monien mielestä vastenmielistä ja puhkikulutettua, mutta löytyy tällaisellekin idioottimaiselle pelleilylle kannattajansa. Ja löytyyhän tästä taustalta jonkinlainen järjen siemen, kun verrataan tätä aikaisempiin Shoren tähdittämiin komedioihin. Jos Tom Greenin tapainen älyttömyys, South Parkmainen totuuksien lateleminen räävittömyyksien avulla ja alapäähuumori yleisesti ottaen iskevät, niin Pauly Shore Is Dead on mitä luultavammin sinun makuusi. Shoren faneille tekele on tietenkin totaalinen pakko-ostos. Kyllä Shoren pelleily hymyilyttää allekirjoittanutta paljon enemmän kuin useimmat uuden sukupolven SNL-koomikoiden elokuvakokeilut.
