Ennen David Lynchiä oli Luis Buñuel. Hän ja Salvador Dali, tuo maalaustaiteen hämärä viiksivallu, käsikirjoittivat 20-luvulla lyhytelokuvan nimeltä Andalusialainen koira. Buñuelin ohjaamana pätkä sitten valmistui, ja muutti samalla historian kulkua tuoden surrealismin leffoihin.
Alkumetreillä näemme, kuinka naisen silmä leikataan partaterällä halki. Voimakas, antipatiaa herättävä ja ajan hampaan täysin kestänyt kohtaus traumatisoi yhä – vieläpä useimpia kauhuleffoja vahvemmalla otteella! Lehmän silmällä toteutettu, muutaman sekunnin mittainen otos on kulminoitunut yhdeksi elokuvahistorian tärkeimmistä hetkistä. Tästä eteenpäin Andalusialainen koira on unenomaisen juoneton elokuva, joka koostuu melko erilaisista, toisilleen aluksi irrallisilta tuntuvista kohtauksista.
Kestoa on juuri sopivasti, että elokuva pysyy mielenkiintoisena ja siihen on helppo syventyä useasti uudelleenkin. Jokainen voi rakentaa kohtausten ympärille oman “ratkaisunsa”, mikäli niin haluaa. Tässä elokuvassa ei kuitenkaan ole välttämätöntä etsimällä etsiä johdonmukaista avainta palapeliin, vaan voi – ja kannattaakin – antaa sen tajunnanvirtamaisen kerronnan vain synnyttää päässä vapaasti mielikuvia.
Kokonaisuus on hämmentävä, kiehtova ja ennen kaikkea mullistava lyhytelokuva, joka on innoittanut taiteilijoita ympäri maailmaa aina tähän päivään saakka. Avantgardismin ja ison t:n taideleffojen ystäville pakollista katsottavaa. Muidenkin kannattaa toki kokeilla, sillä 16 minuuttiahan nyt menee vaikka yhdellä jalalla seisoen.
