MiiCa on aina pitänyt supersankarileffoista. Erilaiset supersankarit ja superroistot, ja niiden erikoiskyvyt ja värikkäät ja joskus jopa tahattoman koomiset asusteet, näyttävät toimintakohtaukset ja hienot erikoistehosteet. Nyt kun teattereissa on pyörinyt supersankareita laidasta laitaan suurella hypetyksellä, en tietenkään voinut vastustaa kiusausta katsastaa uutta tulokasta, Hancockia, sillä kyseessä ei ole DC Comicsin, Marvelin tai yleensäkään minkään muunkaan sarjakuvia tehtailevan yhtiön supersankarin pohjalta koottu elokuva, vaan käsikirjoittajien itse luoma supersankari.
John Hancock (Will Smith) on nuhruinen pummi, joka makoilee suurimman osan päivästä kadun penkillä viskiä kitaten. Hän on kuitenkin myös supersankari – väärinymmärretty supersankari – joka kyllä hoitaa homman, mutta tekee samalla myös haitallista tuhoa. Ryan Embrey (Jason Bateman) haluaa auttaa Hancockia tässä asiassa.
Kuten jo aiemmin sanoin, Hancock on käsikirjoittajien itse luoma supersankari. Ideoiden puutteen huomaa hyvin, sillä Hancockin erikoiskyvyt on kopioita kylmästi Teräsmieheltä. Onneksi itse hahmo ei ole niin tönkkö kuin Teräsmies, vaan tasaisin väliajoin perinteisesti läppää heittävä cool tyyppi. Tähän rooliin Will Smith on mitä mainioin valinta.
Näyttelijöiden suoritukset jäävät vähän vajaiksi, Will Smithiä lukuun ottamatta, sillä hän vetää roolin läpi höyhenen kevyesti ja leppoisasti selvästi siitä nauttien. Charlize Theronin näyttelykyky on varsin olematon, ja naikkosen kireä olemus alkaa ärsyttää heti kun hän ilmestyy ruutuun. Jason Bateman vetää ihan siedettävän roolin nostaen pari kertaa suupielet korkealle ja olematta ollenkaan ärsyttävä.
Komediaa luodaan alkupuoliskolla oikein hyvin ja tunnelma pysyy leppoisana yllättävän pitkään, kunnes – yllätysyllätys – sorrutaankin pelkkään tyhjänpäiväiseen dramatiikan luomiseen, mikä ei todellakaan ole hyvä asia kun kyseessä on supersankarileffa. Tämän dramatiikan kestää katsoa niukin naukin tuulesta temmattujen, mutta silti mielenkiintoisten juonenkäänteiden ja Hancockin taustojen paljastamisen ansioista.
Hancockissa olisi kyllä ollut potentiaali vähän muista poikkeaviin supersankarileffoihin, mutta kaikki pilataankin vain typerällä dramatiikalla, mitä tungetaan nykyään liian moneen leffaan. Kyllä Hancockin kerran mielenkiinnosta katsoo, ei siinä mitään, mutta toisella kerralla koko homma muuttuukin viihteestä kärsimykseksi.
