Norman Hopper (John Saxon) on Vietnam-veteraani. Hänellä on aika pitkä ongelmalista ja hänen tuttunsa sodan ajalta, Charles Bukowski (Giovanni Lombardo Radice) antaa hänelle uuden: kannibaalitartunnan.
Antonio Margheritin ohjastelema [I]Cannibal Apocalypse[/I] on juuri sellainen elokuva jonka lähtökohta on yllättävän moderni ja omaa potentiaalia todella tehokkaaseen elokuvaan, mutta jää kovasti vajaaksi. George A. Romero keksi ehkä sen että mielettömät kannibaalit ovat sairastuneita ihmisiä ja [I]Cannibal Apocalypse[/I] pääsee tutkimaan sitä sairastuneen näkökulmasta. Kekseliäs lähtökohta jää kylläkin pelkäksi lähtökohdaksi, sillä leffa hajoaa pelkäksi epämääräisten ja jatkumoltaan heppoisten kohtausten jonoksi. Lisäksi se junnaa paikallaan ja musiikki ei yhtään sovi tämän elokuvan kanssa yhteen.
John Saxon on pääroolissa miehenä jolla on mieletön määrä ongelmia. Hän keikkuu läpi elokuvan vain odottaen takaraivonsa naksahdusta lyöttäytyy vakavammin sairastuneiden kannibaalien joukkoon. Giovanni Lombardo Radice näyttää todella kurjalta tartunnalle hävinneenä Charliena.
Lähtökohdassa on ytyä ja symbolisiakin merkityksiä voi hakea esiin jos siltä tuntuu, mutta gorejanoiset katsojat eivät saa tästä irti kovinkaan paljoa ja jännitysleffana se ei toimi. Itse asiassa nimi [I]Cannibal Apocalypse[/I] on harhaanjohtava. Gore ja lähtökohta antaa huomattavan lisäyksen pistesaldoon, mutta se ei siltikään kohoa edes keskinkertaisten leffojen joukkoon. Puolitoista haaksattua tuntia.
