Laulujen mailla sijoittuu samoihin maisemiin, joista elokuvat Matewan, Lokakuun taivas ja Kaivosmiehen tytär ovat kertoneet jo omat tarinansa. Nyt siirrytään ajassa, edellä mainitsemiani elokuvia, vielä kaukaisempiin tunnelmiin aina 1900-luvun alkuun, jolloin Appalakeilla asunut väestö eli omaa elämäänsä varsin eristäytyneenä muusta Amerikasta. Tämän seudun kansoittivat lähinnä irlantilaiset ja skotlantilaiset maahanmuuttajat. Varsin yleisesti aluetta pidettiin köyhänä ja sivistymättömänä. Köyhyys hellitti hiukan kaivostoiminnan yleistyessä, mutta sivistys junnasi paikoillaan. Lukutaidon kehittyminen olikin Appalakkien alueella pitkä prosessi.
Näiltä eristäytymisen ajoilta juontaa myös vuoristolaisten hurja maine degeneroituneena väestönä, joka lisääntyy vain keskenään ja on tämän vuoksi vähän mielenvikaista porukkaa. Onkin näin ollen piristävää nähdä kaunis elokuva tältä Amerikan viralliselta hillbilly-alueelta, joka melkein aina yhdistetään mielikuvituksettoman stereotyyppisesti joko viinan salapolttoon, sukuriitoihin tai eläinten salametsästykseen.
Elokuvassa kerrotaan professori Lily Penlericista (Janet McTeer), joka lähtee tapaamaan siskoaan Elnaa (Jane Adams) Appalakkien vuoristoseudulle, jossa Elna toimii pienen kyläkoulun opettajana yhdessä naisrakastettunsa kanssa. Sivistyksen tuominen tälle alueelle on tärkeä tehtävä juuri suuren lukutaidottomuuden takia. Lily ihastuu kauniiseen seutuun ja sen perinteikkääseen kansanmusiikkiin. Samalla hän tutustuu Tom Bledskoe -nimiseen (Aidan Quinn) mieheen, joka vie häneltä jalat alta.
Musiikki ei ole Lilylle pelkästään itsekäs kuuntelunautinto. Professori-ihmisenä hän ajattelee myös asian tutkimuksellista puolta. Toisin sanoen hän aikoo kerätä nämä arvokkaat laulut talteen. Keräysprojekti suoritetaan äänittävällä isotorvisella gramofonilla. Tämän ison aparaatin kanssa Lily tarpoo tukijoukkoineen pitkin vaikeakulkuista maastoa, etsien ihmisiä, jotka osaavat laulaa näitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita lauluja. Laulujen kerääminen on haastava tehtävä, koska seudun asukkaat suhtautuvat hieman varautuneesti ja osittain ehkä vihamielisestikin muualta tulleisiin ihmisiin. Lily on asialleen vannoutunut ja osaa suostuttelun jalon taidon. Varsinaiseksi ihmisjukeboksiksi ja vanhojen laulujen aarreaitaksi osoittautuu elämää nähnyt vuoristomuori nimeltä Viney Butler, jota esittää loistava Pat Carroll. Lauluja esittää myös nykyään nousujohteisella uralla kiitävä näyttelijätär Emmy Rossum, jonka raikas ääni on tullut myöhemmin tutuksi elokuvasta Oopperan kummitus.
Yksi tämän elokuvan ihailtavista piirteistä on siinä, että vaikka paikalliset ihmiset esitetäänkin luonteiltaan varautuneina, niin silti ei sorruta näihin aiemmin mainitsemiini stereotypioihin yksinkertaisista vuoristolaisista. Vaikka varautuneisuutta on ilmassa, niin se johtuu täysin luonnollisista syistä. Aluksi ihmisten on vaikea luottaa muualta tulleisiin. Luottamus syntyy vähitellen ja, sen myötä ilmapiirin avautuessa, ihmiset lämpenevät ja alkavat kertoa omasta elämästään. Luottamuksen kasvaessa edelleen on jopa mahdollista, että kysyjän pyynnöstä uskalletaan esittää muutama laulu tallennusta varten. Näin yksinkertaisesta asiasta elokuvassa on perimmiltään kyse.
Ei kuitenkaan sovi unohtaa elokuvan vahvaa musiikillista teemaa. Näiltä seuduiltahan on lähtenyt rock- ja popmusiikin esi-isä eli country. Näissä vanhankansan laulamissa tarinoissa ovat siis countrymusiikin juuret. Elokuvaa katsoessa kannattaa siis miettiä, että ilman pioneerityötä, jota tämänkaltaiset laulunkerääjät ovat aikoinaan suorittaneet, olisi moni nykypäivän listahitti ja rock-klassikko saattanut jäädä kokonaan kuulematta. Tässä mielessä Laulujen mailla on ainutlaatuinen ja tärkeä elokuva. Harmillisesti tämä luokitellaan pelkäksi historialliseksi pukudraamaksi, vaikka kyse on paljon muustakin. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan jätä tätä katsomatta pelkästään puusilmäisen luokituksen takia.
nimimerkki: mauge
