Coenin veljekset käsittävät miten perusaihiosta tehdään hyvää viihdettä. Ladykillersin tarina ei ole muuta kuin tavallinen ja tuhanteen kertaan käsitelty. Lisäksi elokuva sisältää leffamaailman kliseitä koko joukon. Mutta niin vain leffa toimii kuin hirvi. Kyse on perusviihteestä jossa Coenien käden jälki näkyy ja elokuvan perusidean mukaisesti näyttelijöille jätetään työ.
Ladykillers on tarina jossa vanhan länkisäärisen neekerilesken luo muuttaa vuokralle lipevä proffa. Mukanaan proffa tuo joukon kummallisia ukkoja ja soittimia. Peitetarinana joukkio harjoittelee rokokoomusiikkia, mutta todellisuudessa hautovat kellarissa kriminaaleja toimintoja. Lehti-ilmoituksen perusteella koottu ryhmä koostuu ihmisistä joiden ei pitäisi tehdä yhdessä mitään.
Elokuvan katsominen vaatii naivia asennetta, mutta kun sen hyväksyy, niin viihtyminen on taattua. Kokonaisuudessan elokuva ei yritäkään luoda mitään uutta, vaan kunnioittaa perusmeininkiä viimesen päälle. Harmiton elokuva jonka aikana pakostakin höröttelee.
Elokuvan miinuksena on Marlon Wayans jonka hölötys ei kuulu tähän elokuvaan. Vaikkakin Ladykillers on lähellä teatteriesitystä karrikoituine hahmoineen.
