Luolamiesten elämä ei ole helppoa. Erilaiset isot ja vaaralliset eliöt ahdistelevat ja diplomatiakaan ei ole helppoa. Eikä myöskään valtapolitiikka ole mitenkään siistiä. Tumak (Richardson) joutuu karkotetuksi heimostaan, harhailee ympäriinsä kunnes eksyy sivistyneemmän heimon pariin. Siellä hän oppii sivistyneempiä tapoja ja kohtaa ihastuttavan Loanan (Welch), mutta Loanan kihlattu ei siitä pidä ja Tumak joutuu taas karkotetyksi. Loana lähtee hänen mukaansa ja he eksyvät takaisin Tumakin heimon tienoille joka johtaa uusiin konflikteihin, jotka kuitenkin jäävät kesken tulivuorenpurkauksen tappaessa keskenään kärhämöiviä troglodyytteja kuin kärpäsiä.
Hammer-yhtiön moninaisiin elokuviin mahtuu myös tämä luolamiesfantasia. Realismia ei ole pätkääkään, mutta sitäkin enemmän Ray Harryhausenin taidokkaita tehosteita ja silmänruokaa. Nahka-asuiset luolamiehet eivät puhu ymmärrettävää dialogia ja muksivat toisiaan erilaisin käteen osuvin esinein. Don Chaffeyn ohjauksessa ei ole mitään vikaa ja vulkaanisen tuhkan peittämä maailma on tyly paikka elää. John Richardson hopitaa pääroolinsa karismalla ja Raquel Welchistä voi kyllä sanoa että moisessa namupalassa silmä lepää mielellään.
Kokonaisuus on harmitonta luolamiesfantasiaa jossa stop-motion-elukat tekevät selvää luolamiehistä ja toisistaan. Silmänruokaa löytyy. Harmitonta viihdettä.
