Nuoren elämä ei ole helppoa. Pian pitäisi aikuistua ja muuttaa pois kotoa. Vastakkaisen sukupuolen kanssa pitäisi tehdä tuttavuutta ja hurjaa elämää haluaisi viettää vaikka joka hetki. Pitää pysyä suosiossa ja leikkiä hieman aikuista, vaikka mieli tekisi olla vielä lapsi. Hormonit hyrräävät ja siinä sivussa pitäisi vielä jollain tavalla ajatella järkevästi. Eletään typerää väliaikaa, jota myöhemmin kutsutaan elämän parhaaksi ajaksi, mutta sitä eläessä on monia seikkoja, jotka haluaisi ohittaa ja myöhemmin kokonaan unohtaa. Superbad sijoittuu tälle nuoruuden armottomalle taistelukentälle kuvaten yhden vuorokauden tapahtumat kahden nuoren sällin näkökulmasta.
Käsikirjoittajina ovat toimineet tämän hetken lupaavin koomikko Seth Rogen ja Ali G:tä kirjoitellut Evan Goldberg, jotka kirjoittivat leffan ekan käsikirjoitusversion ollessaan itsekin nuoria. High schoolin päättymiseen sijoittuva filmi vie katsojat teini-iän häpeällisimpiin, kipeimpiin, vaikeimpiin, hauskimpiin ja jopa hienoimpiin hetkiin. Pääosahahmot ovat nimetty kirjoittajiensa mukaan, joten tarina kertoo Sethistä (Jonah Hill) ja Evanista (Michael Cera), jotka ovat olleet parhaita kavereita pienestä pitäen. Hieman nörttien maineesta kärsiessään he eivät ole mitään koulun suosituimpia tyyppejä, joten he ovat joutuneet tyytymään pääasiassa toistensa seuraan. Heillä on ollut kivaa, mutta maineen ja suosion kautta pääsee mm. hienoihin kotibileisiin. Koulu on päättymässä ja kaveruksilla ovat omat pitkäaikaiset ihastukset. Kun hyvännäköinen neitokainen järjestää bileet ja kaverusten vieläkin nörtimpi kaveri Fogell saa hankittua väärennetyt henkkarit, niin Seth ja Evan lupaavat hankkia bileisiin viinakset. Mutkia tulee matkaan, eikä kaikki mene ihan suunnitelmien mukaan. Hillitön ja yllätyksekäs seikkailu pitää käydä ennen pääsyä kotibileisiin, joissa kaverusten olisi sitten tarkoitus iskeä ihastuksensa ja päästä vihdoinkin eroon poikuudestaan.
Superbadin huumori liikkuu pääasiassa navan alapuolella. Härski dialogi sisältää kuitenkin hyviä oivalluksia ja härskin sikailun takana on asiaa. Huumorissa on paljon itseironiaa ja nuoruuden temmellyksille naureskellaan syvällä lämmöllä. Hahmojen aitous tuo esiin sitä aikuistumisen pelkoa, joka roikkuu tässä nuoruusiän loppupuolella, jota allekirjoittanutkin tällä hetkellä elelee. Koulun loputtaessa osa ystävistä katoaa ja se vähän harmittaa, sillä yhteys ei enää voi olla yhtä tiivis kuin vanhoina hyvinä aikoina. Nuori mies ei saa kuitenkaan näyttää näitä tunteitaan, joten ne pitää peittää mauttomien juttujen alle. Epävarmat tunteet kuplivat alla, vaikka esimerkiksi pirskeissä ryypätessä esitetäänkin niin pirun kovaa jätkää. Juonen annetaan sopivasti rönsyillä, mikä tuo leffaan sopivaa letkeyttä ja vitsien ilotulitus ei peitä alleen sanoma, mutta ei myöskään tuputa sitä. Superbad sopii hyvin American Pien ja Road Tripin jatkoksi tallentaessa rellestyshuumorin avulla jotain pahuksen oleellista nuoruudesta.
Nuorten näyttelijöiden sympaattisuus ja varsin vakuuttavat suoritukset toimivat. Jonah Hill härskejä puhuvana Sethinä tuo moneen kertaan hymyn huulille muistuttaen komediaeleissään räyhäkoomikko Chris Farleyta parhaimmillaan. Nippelitietona mainittakoon, että Hill päästää suustaan elokuvan aikana 84 fuck-sanaa. Mainiossa Sukuvika -TV-sarjassakin vakuuttanut Michael Cera herkempänä nuorukaisena näyttelee ehkäpä filmin vakavinta persoonaa, vaikka hauskoihin tilanteisiin hänkin joutuu. Monille elokuvan tähdet ovat kuitenkin käsikirjoittaja Seth Rogen ja SNL-koomikko Bill Hader, jotka tulkitsevat hulvattomalla tyylillä elämäänsä kyllästyneitä poliiseja. Nämä kytät pääsevät revittelemään ruudussa oikein kunnolla ja tuovat leffaan hauskan sivujuonen. Nämä kytät nimittäin vievät väärillä papereilla leikkineen nörtti-Fogellin matkalle, jota katsoja tuskin unohtaa. Ilman näiden jepareiden koheltamista elokuva tuskin kolisisi näin lujaa. Hattua täytyy nostaa myös Fogellia tulkitsevalle Christopher Mintz-Plasselle, jonka uran tämä rooli käynnistää. Toivottavasti ei jää tällaisten nörttiroolien vangiksi, vaikka se vaara aina on, kun vetää näin vakuuttavan ja muistettavan show’n.
Superbadissa on mukana tuttuja aineksia ja pieniä kliseitä, mutta ilmapiiri on mukavan raikas ja tuore. Leffa viihdyttää ja herättää ajatuksia/tunteita. Nauraa saa moneen kertaan, mutta tunnelmassa on mukana myös riapus haikeutta. Plussaa tulee myös sille, että leffan nuoret eivät ole mitään siloposkia kiiltokuvapoikia ja -tyttöjä, vaan aivan aidonoloisia ja -näköisiä nuoria ihmisiä. Greg Mottola on ohjannut toimivan kokonaisuuden, joka varmasti raapii kynnenjälkensä oman genrensä historiaan.
