M. Night Shyamalanin leffoille asettaa luonnollisesti aika helkkarin kovat odotukset. Kuudes aisti, Särkymätön ja Signs täyttivät jokaisen odotuksen, mutta Kylä ei tätä tee. Jaa miksei? Lue eteenpäin, jos kiinnostaa.
Joaquin Phoenix (Signs, Gladiaattori), Adrien Brody (Pianisti), William Hurt (Smoke) ja Sigorney Weaver (Alien) lupaavat ainakin näyttelijöiden puolesta laadukasta elokuvaa. Mutta minkä he sille voivat, että käsikirjoitus on yksi huonoimmista aikoihin? Se ei sisällä dramaattisia yllätyksiä ja todella vähän jännitystä. Enemmänkin kauhun tai jännityksen sijasta luodaan ärsyttävää rakkaustarinaa ja panostetaan epäonnistuneesti mustasukkaisuusdraamaan. Adrien Brody esittää jälkeenjäänyttä, joka on kateellinen Phoenixin esittämälle hurmurille tämän naisen takia. Kylä on pieni yhteisö, joka elää keskellä metsää, ja Kylän asukkaat ovat tehneet sopimuksen siitä, etteivät mene häiritsemään metsässä lymyäviä Niitä Joista Ei Puhuta -otuksia. Ne harvat jännityksen hetket, joita Shyamalan luo, toimivat kyllä koko rahan edestä, mutta ovat vain niin harvassa, että niiden välissä on loputtomalta tuntuvia tyhjiöitä.
On se mettä pelottava paikka, jopa ihan tulee mieleen Blair Witch Projectin syksyiset tarpomiset mystisessä metsässä. Tässä on samaa tunnetta ja maisemat saavat salaperäisyydessään kylmiä väreitä aikaan. Näitä hyviä pikkuyksityiskohtia on harvassa, mutta nostattavat elokuvan tasoa huomattavasti korkeammalla. Jos unohtaa holly-siirappisen käsikirjoituksen ja Shyamalanin paikoin liiankin korostavan ohjauksen, niin visuaalisesti hienosti oivalletut jipot ovat paras asia, mitä tästä pettymysten pettymyksestä löytyy.
nimimerkki: Viisas
