Kaukoidän suunnasta tulevat toimintaelokuvat ovat yleensä olleet hyvinkin positiivisia katselukokemuksia. Uuden vuosituhannen puolella valmistunut Versus ei tee poikkeusta tässä sarjassa. Ennestään tuntemattoman Ryuhei Kitamuran ohjaama ja kirjoittama elokuva on ehkäpä yksi parhaimpia näkemiäni japanilaisia toimintaelokuvia, ehdottomasti. Harvoin tulee vastaan näin hyvin kauhua, komediaa, fantasiaa ja raakaa toimintaa yhteen sekoittavaa pakettia. Outoa sekin, että elokuva on yhtäaikaa sekä todella typerä, kliseinen että rankka, mutta silti niin kiehtova kun pidemmälle ajattelee.
Elokuvan juonesta on todella vaikea tehdä mitään täysin tyhjentävää tiivistelmää. Se on todella sekava ja hämärä, eikä siinä tunnu olevan oikein mitään järkeä. Yrittänyttä ei silti laiteta. Elokuvan alussa kaksi vankikarkuria tapaavat eräällä syrjäisellä metsätiellä pienimuotoisen gangsterijoukon. Joukkion olisi tarkoitus auttaa kollegat pinteestä, mutta pienet erimielisyydet hankaloittavat asioita, homma karkaa täysin käsistä ja yksi gangstereista saa surmansa pienen ampumavälikohtauksen seurauksena. Jotain kummallista kuitenkin tapahtuu ja jo kuolleeksi luultu gangsteri herääkin henkiin elävänä kuolleena, toisin sanoen zombina. Sekasorto on valmis. Toinen karkureista selviää hengissä tästä rytäkästä ja pakenee lähiseudun synkkiin metsiin, gangsterit lähtevät zombin lahdattuaan tämän perään tappoaikeet mielessään ja tällä tavalla erittäin värikäs, yliluonnollinen ja monivaiheinen tapahtumasarja saa alkunsa.
Versus sisältää paljon vauhdikasta ja veristä väkivaltaa. Gorea on riittämiin ja splatter-efektitkin pääsevät oikeuksiinsa, ihmisiä ja zombeja kun lahdataan elokuvan kuluessa todella kiitettävä määrä, erilaisten aseiden avulla. Taistelu -ja toimintakohtaukset ovat hienosti toteutettuja, vaikkakin kaikki vedetään tarkoituksella täysin yli, oli sitten kyse miekkatappelusta tai ihan vain potkukisasta. Tämä ei kuitenkaan muodostu miksikään kompastuskiveksi, vaan överiksi vetäminen on tässä tapauksessa pelkästään vauhdikkaille ja hauskoille kohtauksille hyväksi. Mustempaa huumoria leffasta löytyy muutenkin pilvin pimein ja ainakin allekirjoittanut sai makeimmat naurut pitkästä aikaa. Myös muutamat todella herkulliset ja hyvin kirjoitetut henkilöhahmot tarjosivat viihdettä oikein kunnolla kaikkine letkautuksineen ja pelleilyineen, loistavien toimintakohtausten lomassa. Ainoat risut leffalle on pakko antaa välillä hieman laahaavasta ja tylsästä kerronnasta, etenkin leffan keskivaiheilla. Draamalliset, filosofiset ja syvällisiä pohdintoja sisältävät kohtaukset tahtovat syödä leffan alkupuolella virittynyttä ja lupaavaa tunnelmaa vähän liikaakin, vaikka niiden tarkoitus onkin vain syventää tarinaa ja pitää juonenkuljetus hyppysissä. Annettakoon tämä pikkuseikka kuitenkin anteeksi.
Käsikirjoitus on sopivan erilainen ja mielikuvituksellinen, toimintaa riittää varmasti ja visuaalinen toteutus on huippuluokkaa kaikkine kikkoineen. Kitamuran ohjaus on mielenkiintoinen katseltava ja samalla viihdyttävimpiä kokonaisuuksia mitä on vähään aikaan vastaan tullut. Virkistävä ja hupaisa leffa, hyvää vaihtelua perinteisiin jenkkituotantoihin verrattuna. Katse alkaa kääntyä pikkuhiljaa Kaukoidän suuntaan toimintaleffoja hakiessa. On ne japanilaiset vaan niin ihmeellistä porukkaa, ja nimenomaan elokuvantekijöinä.
nimimerkki: Lutkus
