Mitä voi seurata siitä, kun kaksi uskonnollista irkkuveljestä uskoo saaneensa Jumalalta käskyn puhdistaa oma kotikaupunki rikollisista? Kova, brutaali ja eeppinen elokuva, joka pitää katsojan armotta otteessaan alusta lopputeksteihin asti.
The Boondock Saintsia on haukuttu huonoksi Tarantino-kopioksi, mutta se on oikeasti täyttä terästä. Kovin moni elokuva ei onnistu samalla viihdyttämään ja koskettamaan yhtä voimakkaasti. Säälimätön väkivalta, pihtailematon verenkäyttö ja uskomattoman tyylikkäät, eeppiset toimintakohtaukset eivät jätä ketään (lukuunottamatta elokuvan pahiksia) kylmäksi.
Tarina on erinomainen. Se kuljettaa katsojan läpi elokuvan tasaisesti ja ilman pienimpiäkään töyssyjä. Häijy huumori on myös omiaan takaamaan nautinnollisen elokuvaelämyksen ja yhdistettynä mainioiden näyttelijöiden kanssa se toimii loistavasti. Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia, varsinkin salaperäinen veteraanipalkkamurhaaja “Il Duce”. Dialogikin on sujuvaa, lähes verrattavissa Tarantinon tasoon.
Monessa kohdassa elokuvaa tulee uskomaton “WAU”-fiilis. Muutamat kohtaukset ovat niin eeppisiä ja “cooleja”, että leuka meinaa loksahtaa. Kokonaisuutena The Boondock Saints on mestariteos ja ehkä paras ikinä näkemäni elokuva. Monesta katsomiskerrasta huolimatta se on niitä harvoja leffoja, joista ei löydy mitään huonoa sanottavaa.
