Neljä kaverusta kasvavat poltellen ruohoa. Nämä päätyvät asumaan yksiin ja sama meininki jatkuu aikuisenakin. Heput käyvät töissä tahoillaan, mutta innostuvat viettämään yhteisiä hetkiä iltaisin. Eräänä sauhutteluiltana yksi kaveruksista lähtee ostamaan ruokaa ja ei malta olla ruokkimatta lyhtypylväässä kiinni olevaa poliisihevosta. Äijä syöttää pari kassillista ruokaa hepalle, mutta tällä onkin diabetes ja heppa potkaisee tyhjää ja ukko joutuu vankilaan. Äijä haluaisi ehdottomasti säilyttää ruskean reiän neitsyytensä ja tämän takia muut kaverukset päätyvät myymään ruohoa kadulle. Mukaan mahtuu pieni rakkaustarinakin, jossa on tehtävä valintoja harrastuksien välillä.
Pläjäys on siinä mielessä melko kummastuttava ilmestys, että se ei paasaa pahemmin kannabiksen vaaroista vaan pikemminkin puoltaa sen käyttöä. Aihetta sauhuttelun johtamisesta tukevampaan tavaraan käsitellään pikaisesti, mutta se ei tässä mene läpi. Leffa suhtautuu asiaan seuraavasti: Eräs kaveruksista haluaa päästä rakastamansa naisen kannabiskielteisyyden takia irti sätkistä ja hakeutuu AAA-kerhoon. Tämä buataan ulos, että menehän muualle, ei kannabis ole huume.
Siinäpä pohtimista asiaan, joka on pompsahtanut mediassa taas pinnalle. Kyllähän päihteiden käytön kontrasti leffamaailman kautta ajateltuna on melko suuri. Ruohon polttelijat leijuvat hyvissä viboissa ja alkoholia tinttaavat notkuvat räkä poskella, kovempiin aineisiin yhdistyy aina kovan luokan rikollisuutta. Noita alkkisleffojahan riittää jo Suomessakin tehtynä pilvin pimein. Kaikkien päihteiden käytössä on kyse halusta pakoon todellisuudesta ja kyllähän leffat ovat siihen kuitenkin ylivoimaisesti paras keino.
Hauska grazyhuumoripläjäys, jossa on tosiaankin erilainen näkökulma puhututtavaan aiheeseen. Tiukkapipoisten on syytä välttää tätä ja ihan perheen pienimmille ei tämä ole suotavaa katsottavaa.
