Tämä hyvällä (ellei peräti loistavalla) näyttelijäkaartilla varustettu lätty oli vihdoinkin löytänyt tiensä halpislaariin, joten en enää keksinyt mitään tekosyytä olla hankkimatta elokuvaa itselleni. Odotukset eivät olleet huippukorkealla, mutta hintaakin oli vain vajaa 8 senttiä per minuutti.
Liv Tyler “esittää” viehättävän seksikästä nuorta naista, joka onnistuu sekoittamaan useamman miehen maailmat täysin hyväksikäyttäen luontaista vetovoimaansa, hempeätä puheääntään ja naisellisia ominaisuuksiaan. Baarimikon seksielämä saa kovasti kaivattua piristystä, leskipoliisi kokee löytäneensä kuolleen vaimonsa uudelleen, lakimies pääse toteuttamaan seksifantasiansa, mutta kukaa viekään lopuksi potin ja millä tavalla selviää vajaan puolentoista tunnin humoristisen pläjäyksen katsomisen jälkeen.
Myönnän hankkimiskritteereihini kuuluneen Liv Tylerin naisellisen olemuksen, mutta ei tämä nyt ihan aikuisviihdettä tietenkään ole. John Goodman on aikaisemmissa leffoissa tuonut huumoria ja sympaattisuutta elokuviin, eikä tuo ole muuttunut tässäkään elokuvassa. Paul Reiser on perusilmeellään ja virnistyksellään tunnettu mm televisiosarjasta Hulluna sinuun, eikä miehen komedia-arvoa voi vähätellä. Michael Douglas on mielestäni melko turha näyttelijä, mutta onneksi hänen roolinsa tässä filmissä ei ole kovin keskeinen, hän on keskittynyt rainan tuottamiseen. Matt Dillon ei minun mielestäni ole koskaan päässyt sellaiseen parrasvaloon, minkä mies kenties ansaitsisi. Tämän elokuvan roolihahmo on melko tyypillinen ja sopiva Dillonille.
Elokuvan ylivoimaisina piristysruiskeina toimii kaksi asiaa: Ensimmäinen on standup-koomikko Andrew Dice Clay, joka näytteli Ford Fairlanea Renny Harlinin samannimisessä elokuvassa. Mies esittää tässä filmissä kahta eri hahmoa. Toinen, ja kenties hauskin piristysruiske on kiihkeimmän ampumavälikohtauksen taustamusiikiksi valittu biisi jota ei ehkä olla totuttu kuulemaan vastaavassa tilanteessa. Tosikot älkööt vaivautuko, ihan hauska teos muille.
