Alunperin tarina on saanut ispiraationsa todellisesta elämästä ja todellisesta nauruterapeutista tohtori Adamsista. Universal tuotti aiheesta tämän todellisuuspakoisen oman versionsa, joka ei voinut epäonnistua taloudellisesti. Suurimpana syynä tähän on pääosassa täysin suvereenisti hääräävä Robin Williams. Toinen elementti, mikä elokuvassa toimii hyvin on hauskuuden, koskettavuuden ja imelyyden onnistunut kolmiyhteys. Tämän kolmiyhteyden on pistänyt kasaan Tom Shadyac, ohjaaja, joka menee yli aina siitä mistä aita on matalin, mutta silti onnistuu valloittamaan keskiarvokatsojan sydämen.
Aihe on sinällään vakava ja tärkeä, mutta kun toteutus on suunnattu suurinpiirtein teini-ikäisille katsojille, niin teemat jäävät taka-alalle vahvan tilannekomiikan rinnalla. Tämä elokuva on juuri niitä, jotka laittavat katsojansa väkisin itkemään, vaikka itse olisi ennen elokuvan katsomista kuinka päättänyt, että tälle imelyydelle en kyllä itke. Tämä ilmiö johtunee siitä, että ensin katsoja valloitetaan huumorilla ja hassuilla ilmeillä, jonka jälkeen tapahtuukin jo sitten jotain äärettömän koskettavaa. Elokuva on toisin sanoen loistavasti rytmitetty. Ensimmäinen tämän tyyppinen elokuva, Yksi lensi yli käenpesän, pysyy silti vielä vahvana tämän tyyppisten elokuvien johtohahmona, koska siinä katsojien itkettäminen ei ole sentään näin tarkoituksenhakuista.
Robin Williamsista on sanottava se, että siinäpä vasta ihme veijari. Hän pystyy nostamaan henkilökohtaisella panoksellaan tämänkin elokuvan korkeammalle tasolle kuin se itsessään kuuluu. Ilman Robinia tätä tuskin olisi edes levitetty Suomen elokuvateattereihin. Esimerkiksi joku Ben Stiller on Patch Adams tyyppinen ratkaisu olisi ollut täysin sietämätön tapaus.
Vielä siihen mistä elokuvassa on kysymys…eli Patch Adams on lääkäri, joka huomaa ristiriidan sairaalassa, jossa hän työskentelee. Henkilökunnan asenne on täysin väärä potilaita kohtaan. He pitävät potilaita vain asiakkaina, joita lääkitään, mutta perushoidon lisäksi he katsovat, ettei potilas tarvi mitään muuta inhimillistä kanssakäymistä. Adams tekee totuttuihin hoitomenetelmiin muutoksen ja aloittaa harjoittaa nauruterapiaa. Hän puhuu, toteuttaa toiveita ja ennen kaikkea hauskuuttaa potilaitaan. Punainen nenä ja pellekengät kuuluvat Patchin lääkäri-imagoon yhtä kiinteästi kuin kaulalla roikkuva stetoskooppi. Patch on persoona, jota ei voi kuin rakastaa… paitsi tietenkin jos on sairaalanjohtaja.
Imelyydestä huolimatta elokuva on viihdyttävä paketti ja antaa varauksin jopa jotain ajattelemisen aihetta meille maan matosille.
nimimerkki: mauge
