Nuori John Bennett on yksinäinen lapsi, joka tahtoisi vain ystävän. Jouluna hän saa lahjaksi nallen, jolle hän antaa nimeksi Teddy. Pikku pojan toiveen myötä Ted oppii puhumaan ja kaksikosta tulee parhaat kaverit. Entäs mitä tapahtuu, kun he kasvavat aikuisiksi ja Johnilla on tyttöystävä, Lori, joka tahtoo Johnin kasvamaan aikuiseksi.
Vuonna 2012 ilmestynyt Ted on Family Guy:sta tutun Seth MacFarlanen esikoisohjaus pitkän elokuvan suhteen. Se muistuttaakin hieman Family Guy:ta ja hauskoja kohtauksia löytyy moniakin. Alun myötä voisi luulla elokuvan olevan lasten satuelokuva, mutta ei mene kauaa niin elokuva paljastuu enemmänkin aikuisten saduksi. Ted on tavallinen räävittömän hauska komedia, joka loppupuolella osaa olla myös hieman tunteellinen tapaus. Lopussa sentimentaalisuus saattaa häiritä jotakuta, mutta onneksi vain lopussa. Sympaattinen ja kasarimainen elokuva ei valitettavasti onnistu välttämään montaa kliseetä.
Nallekarhu Ted on ihan tarpeeksi aidon näköinen nalle, jonka äänenä toimiva MacFarlane on juuri sopiva kiroilevan Tedin ääneksi. Loppujen lopuksi huomaa Tedin sydämen olevan puhdasta kultaa. Mark Wahlbergin näyttelemä John Bennett on ihan hyvä roolissaan ja tuo lapsekkuuden hyvin esille. Hän on jotenkin välillä niin vakava ja välillä oudon hölmö. Lisäksi Tedin ja Johnin ystävyys on hoidettu todella hyvin. Mila Kunis näyttelee Lori Collinsia ja suoriutuu roolistaan ihan mukiinmenevästi. Alussa ja lopussa kertojan äänenä toimivan Patrick Stewartin lisäys jollain tavalla oli nerokasta. Mukana on myös Rayan Reynoldsin cameo ja Flash Gordonista tuttu Sam J. Jones.
Ensimmäinen seikkailu on vielä sitä hyvää tasoa ja jatko-osa on sitten vähän… Ei niin hyvä. Tämä elokuvasarja olisi pitänyt pitää yhden elokuvan pituisena ja ymmärrän miksi Mila Kunis ei lähtenyt jatko-osaan. Jos pidät vakavasta menosta, älä katso tätä. Jos taas haluat vaikka viikonlopun viihdyttäjän, Ted oli ainakin omalla kohdallani täydellinen valinta.
