Yhdysvaltojen sisällissota on lähestymässä loppuaan. Vielä ennen konfederaation antautumista etelävaltioiden sissit ryöstävät kultajunan. Eversti Cord McNally (Wayne) nappaa kaksi ryöstäjää (Rivero & Mitchum). Miehet päästetään vapaiksi, mutta he lupaavat auttaa etsimään petturin, joka paljasti kullan kuljetusreitin. McNally saapuu miesten kotikonnuille etsimään pettureita ja joutuu samalla sotkeutumaan Rio Lobon pikkukaupungin omiin ongelmiin.
Rio Lobo on ohjaaja Howard Hawksin ja John Waynen viides yhteinen elokuva. Tämä jäi myös Hawksin viimeiseksi elokuvaksi. Kovin vaikuttava uran päätösteos ei Rio Lobo ole, mutta ihan hyvä elokuva on tämäkin, vaikka Hawksin ja Waynen parhaat päivät on jo nähty.
Elokuvan juoni ei ole kovin omaperäinen. On sitä westerneissä jo useaan otteeseen otettu yhteen korruptoituneitten sheriffien ja kierojen liikemiesten kanssa. John Waynekin vetää vanhan tutun roolinsa suoraselkäisenä sankarina, joka pistää roistot ojennukseen ja palauttaa rauhan pikkukaupunkiin.
Western alkoi olemaan murrosvaiheessa 1960-luvun lopulla. Silloin tulivat spagettiwesternit ja Sam Peckinpahin karut ja realistiset lännenkuvaukset. Vaikka Rio Lobo onkin ihan hyvä elokuva, niin silti jonkinasteinen vanhanaikaisuus huokuu elokuvasta. Tämä elokuva on hyvinkin perinteinen vanhan ajan western. Ihmiset ovat mustavalkoisen hyviä tai pahoja. Myös väkivalta on varsin siloteltua. Eikä juonikaan mitään uutta tuo.
Vaikka Rio Lobolla onkin ongelmansa, niin silti ei kyse ole mistään huonosta elokuvasta. Elokuva ei pääse pitkästyttämään missään vaiheessa ja ihan hyvin kyllä viihdyttää. John Wayne ei ole enää niin hyvässä vedossa kuin aiemmin, mutta kyllä mies hommansa hoitaa. Ja on dialogikin ihan nasevaa. Ei tämä Hawksin uran huippuhetkiä ole, mutta on silti ihan katsastamisen arvoinen tapaus.
