He elävät öisin on Nicholas Rayn esikoisohjaus. Ray ohjasi myöhemmin urallaan mm. James Deanin tähdittämän Nuoren kapinallisen. Elokuva He elävät öisin käsittelee myös nuorisorikollisia, vapaudenkaipuuta, halua elää elämää omilla ehdoilla, mutta tärkeimmäksi teemaksi nousevat haave toisesta mahdollisuudesta ja menneisyyden taakseen jättäminen.
Pääosassa oleva Bowie (Granger) on teini-ikäisenä elinkautistuomion saanut nuorukainen, joka karkaa vankilasta kahden pankkirosvon kanssa. He päättävät ryöstää pankin ja aloittaa sitten uuden elämän osuuksillaan. Pakomatkan aikana Bowie tapaa nuoren Keechien (O’Donnell) ja he rakastuvat. Bowie, joka on elänyt koko aikuisikänsä vankilassa on alkanut haaveilla tavallisesta elämästä; omasta korjaamosta, perheestä ja lapsista. Hänellä on jopa naiiveja ajatuksia siitä miten asiat voisivat järjestyä. Pankkiryöstöstä saamansa rahat hän käyttäisi asianajajan palkkaamiseen, joka auttaisi hänet vapaaksi, tai jos hän eläisi monta vuotta sivistyneesti yhteiskunnan jäsenenä, niin jotenkin voitaisiin katsoa sormien läpi se tosiasia, että hän on elinkautistuomion saanut vankikarkuri. Myös Keechie haaveilee paremmasta elämästä. Hän on joutunut hoitamaan ja elättämään juoppoa isäänsä, kun äiti lähti toisen miehen matkaan. Bowie ja Keechie menevät naimisiin ja yrittävät aloittaa uutta elämää eri paikoissa, mutta niinkuin elämässä usein käy: menneisyyttään ei pääse pakoon.
He elävät öisin on laadukas film noir-klassikko, joka pitää katsojan otteessaan. Se myös haastaa pohtimaan onko rikollisilla oikeus toiseen mahdollisuuteen vai pitääkö nuoruuden töppäilyistä kärsiä koko elämänsä. Kuinka karua oliskaan jäädä iäksi kaltereiden taa, ei pääsisi sieltä poiskaan vaan ainahan toivoa saa. Kolme ja puoli tassua kaidalla tiellä.
