SPECTRE on varastanut ydinkärjillä varustettuja ohjuksia! Blofeld, vihollisjärjestön pää, silittelee kissaansa ja kehrää sen kanssa kilpaa onnesta. On tullut aika näyttää, mihin SPECTRE oikein pystyy. Ja sehän pystyy vaikka mihin, mutta onko vanhan 007:n voittanutta? Ehtiikö James Bond hätiin kesken taistelunsa vapaita radikaaleja vastaan? Ja mikä tärkeintä: ehtiikö James kellistää kaikki leffan naikkoset missionsa aikana?
Pallosalaman uudelleenlämmitetty juoni tuskin oli pääsyy sille, että Sean Connery palasi Bondin smokkiin vielä kerran. Olihan hän kieltäytynyt jo roolista aiemminkin. Ehkä kyse oli viidenkympin villityksestä, tiedä häntä. Roger Moore heilui tuplanollaseiskana vieläpä samana vuonna Octopussyssa (ja jopa sen jälkeen), mutta Conneryn vesileikit tässä ylipitkäksikin haukutussa Bond –rainassa näyttävät ja tuntuvat paljon paremmilta. Kumpaakin miestä alkoi jo ikä painaa – Moorea tosin hivenen enemmän – mutta Conneryn tyylissä sille seikalle on aina löytynyt varaa. Heebo porskuttaa täysillä ja ilmiselvästi roolistaan nauttien.
Jos Pallosalama palkittiinkin tehosteistaan, ei pystejä Älä kieltäydy kahdesti –elokuvan ryminöille tippunut. Vedenalaiset vehkeilyt näyttävät kuitenkin hyviltä ja muutenkin tehosteet ovat säilyttäneet teränsä yllättävän hyvin. Myös Conneryn rinnalla nähtävät naamat ovat hyviä. SPECTREn kenttäpahista, Largoa, esittävä Klaus Maria Brandauer on kiitettävän erilainen vihollinen. Näin siitäkin huolimatta, että Bond –teema asettaa roolille tiettyjä rajoitteita. Ruotsin lahja elokuvamaailmalle, Max von Sydow, tekee taas tavanomaisemman pahisroolin Blofeldina. Nuori Kim Basinger saa olla kiltti blondi ja Barbara Carrera pistää Fatimatkin punastelemaan käytöksellään. Pienessä sivuroolissa nähdään myös Rowan Atkinson, hyvin Johnny English –tyylisenä hyypiönä. Siitä huolimatta: kokonaisuudessaan yksi parhaimmista Bondeista.
