The Kentucky Fried Movie eli ontuvammin ilmaistuna Hei, me nauretaan! perustuu kuuluisan Abrahams & 2 x Zucker – komediatrion ensimmäiseen yhteiseen käsikirjoitukseen. Ohjaajana häärii toinen komediapiireissä korkeaa statusta nauttiva herra eli John Landis. Voi siis sanoa, että kuulostaa hyvältä… mutta “hyvä” ei ole leffan jälkeen ensimmäinen mieleen tuleva sana.
Tylsä. Irtonainen. Hävettävä. Liian aikasidonnainen. Edellä mainitut sanat ovat lähempänä totuutta.
ZAZ –jengi on selvästi virittänyt huumorilinjansa “jee, tissit!” –asteelle, mutta poppoo ei oikein onnistu tällä kertaa tahallisessa rimanalituksessaan. Landisin toinen kokopitkä ei missään vaiheessa muistuta elokuvaa, vaan pikemminkin erittäin sekavaa sketsikokoelmaa. Irtonaisuus tai hävettävä hörhöily eivät vielä yksistään haittaa, mutta kun kaksi kolmannesta jutuista on vielä pään puistelua ja kellonvilkuilua aiheuttavaa teroittamatonta aka tylsää kamaa, niin hiljaiseksi vetää. Ja se vika kolmannes perustuu sitten pornolle piruilulle – ja sekin tehdään paljaan pinnan toimesta.
Jos hyviä puolia pitää ehtiä, niin A Fistful of Jen on oikeasti tiukka kung fu –parodia (etenkin sen “drunken men who don’t know where they are and no longer care” –osio) ja Catholic High School Girls in Trouble on jo niin huono, että melkein naurattaa. Myös leffasalissa yhdellä kameralla kuvattu Feel-a-rama kerta kaikkiaan nerokas pätkä. Harmi, että kolmea hyvää pätkää vastaan on n+3 (n>0) erittäin kakkaa juttua. Sen siitä saa, kun yrittää mennä aidan ALI sieltä, missä aita on matalin.
Kokonaisuutena Hei, me nauretaan! ei ole nimensä veroinen teos, mikä on tällä käännöksellä aika pahasti sanottu. Ei juuri naurata, ja harjoitustyöltähän koko köntti vaikuttaa. Kännisen leffaporukan örvellysten lomaan Hei, me nauretaan! saattaisi passatakin, mutta selvin päin katsoessa tällainen ei-70-lukua-nähnyt saa vain krapulan. Not good.
