Eletään 1930-lukua ja toinen maailmansota on lähellä. Mary Panton (Kristin Scott Thomas) jää leskeksi ja hänellä ei ole rahaa, sillä edesmennyt mies hassasi kaiken alkoholiin ja uhkapeleihin. Mary asuu nyt Firenzessä varakkaan englantilaisen huvilassa. Huvilan isännästä aiotaan tehdä Bengalin kuvernööri ja Maryllä on nyt mahdollisuus saada itselleen parempi elämä. Mies lähtee Roomaan hoitelemaan asioita ja Mary jää yksin huvilaan. Hänen seuranaan on Rowley Flint (Sean Penn) ja arvattavasti heille syntyy säpinää.
Kuten juonestakin voi jo päätellä, niin kyseessä on mitä tavanomaisin romanttinen elokuva. Tämän elokuvan juonenkulussa ei kyllä mikään pääse yllättämään. Eikä tavanomaisuus ole edes tämän leffan suurin ongelma. Muutenkin elokuva on paikoitellen melko tylsä. Ei tästä saa oikein mitään otetta, ei juonesta eikä hahmoista. Huvila kukkulalla ei edes yritä keksiä tähän genreen mitään uusia ideoita. Homma tuntuu miljoonaan kertaan nähdyltä. Elokuva kärsiikin todella pahasta ennalta-arvattavuudesta.
Suurin syy näihin ongelmiin on todella köyhä käsikirjoitus. Se ei anna tarinalle ollenkaan tilaa elää, vaan koko kässäri on äärimmäisen kaavamainen. Eikä hahmopuolikaan toimi. Kristin Scott Thomasin ja Sean Pennin hahmot jäävät hieman etäisiksi, eikä heistä oikein saa otetta. Ja jos kaksi päähenkilöä on kirjoitettu laiskasti, niin muut henkilöt jäävät erittäin ohuiksi, jopa niin ohuiksi, että heidän tarpeellisuutensa on kyseenalaista. Anne Bancroftin näyttelemästä prinsessasta ei saada mitään irti ja Massimo Ghinin näyttelemä italialaiskomentaja jää hyvin ohueksi. Häntä ei edes tarvittaisi koko elokuvassa. Myös itävaltalaisen pakolaisen tarkoitus jää hämäräksi, eikä hänen hahmossakaan ole mitään särmää. Elokuvassa painotetaan muutamissa repliikeissä, että Italiassa on fasistihallitus ja Saksaa hallitsevat natsit. Mutta näitä seikkoja ei oikein hyödynnetä elokuvassa. Itse asiassa ilman näitä viittauksia elokuva voisi sijoittua mihin aikaan tahansa ja tapahtumapaikkana voisi olla melkein mikä kaupunki tahansa.
Romanttisissa elokuvissa usein näyttelevä Kristin Scott Thomas ei oikein vakuutta. Tosin se taitaa johtua köyhästä käsikirjoituksesta, sillä olen nähnyt häneltä parempiakin suorituksia. Sean Penn on minulle elokuvissa laadun tae. Onkin melko käsittämätöntä, että hän on suostunut tähän elokuvaan. Mies tekee tapansa mukaan hyvää työtä, mutta parhaimpiin suorituksiinsa hän ei yllä. Ei kukaan muukaan näyttelijä oikein onnistu. Tosin tämä voidaan laittaa heikon kässärin syyksi.
Kyseessä on siis melko kliseinen ja huonosti käsikirjoitettu leffa. Tosin kyllä tämän parissa vajaat kaksi tuntia jotenkin menee, mutta mitään hienoa kokemusta ei tästä saa.
nimimerkki: Ville
