James Spaderin esittämä mies löytyy tajuttomana taitelijanaisen rannalta. Taiteilijanainen Sarah (Brochet) huijaa, että he ovat autiolla saarella, jonne hän vetäytyy tekemään kaikessa rauhassa taideteoksiaan. Todellisuudessa saarella on paljon muitakin ihmisiä, mutta Sarahin mökki on sen verran kaukana muusta asutuksesta, että huijaus voi onnistua. Mies ei tiedä mitään entisestä elämästään, mutta palava halu olisi saada tietää. Jalka on kuitenkin murtanut, eikä tällä saarella ole poispääsymahdollisuutta vähään aikaan, joten hän joutuu tyytymään yhteiselämään oudon taiteilijan kanssa. Heidän välille syntyy romanttinen suhde, mutta mies haluaa palavasti tietää menneisyytensä.
Lähtökohdiltaan Meren vanki muistutti paljon loistavaa King-filmatisointia Piina. Samalla tavalla sitä jännitystä haetaankin, m,utta ei tämä mitään kopiointia ole. Irlantilaisissa maisemissa on jo omaa jännittävää tunnelmaa, joten näissä maisemissa on hyvä luoda jännitystä. Lopputuloksena on aika kiehtova jännäri, joka repii jännitystä kysymällä pihdaten vastauksia.
Ohjaus ei ole mitään erikoista, vaan ehkä jopa vähän liian tavanomaista, mikä tiputtaa jännittävyyttä. Tunnelmaa on kuitenkin onnistuttu luomaan. Näyttelijätkin olisi voinut valita paremmin, niin kyseessä olisi voinut olla pienimuotoinen mestariteos. James Spader tuntuu olevan vähän hukassa, mutta Anne Brochet sopii hyvin rooliinsa. Paitsi ei noin hentoa tyttöä voi oikein uskoa psykologista peliä pelaavaksi psykopaatiksi.
Leffan loppu jättää paljon auki ja täten katsojalle jää paljon pohdittavaa. Tätä voisi kutsua nerokkuudeksi tai sitten elokuvantekijöiden laiskuudeksi. Kertakatseluna tämä pieni elokuva menee vaivattomasti. Trillereiden ystäville tämä on kiva välipala. Harmi, ettei ole saanut osakseen sen kummempaa huomiota. Heikkouksista huolimatta kokonaisuus jää selvästi plussan puolelle.
