Villi Amerikka on kertomus Stoufferin veljeksistä, jotka tunnetaan nykyisin luontodokumenteistaan. On kesä vuonna 1967. Marty, Mark ja Marshall elelevät pienessä kaupungissa maatilalla, jolla on taloudellisia ongelmia. Perheen isä on ankara mutta oikeudenmukainen, perheestään huolehtiva sotaveteraani. Äiti on luonnonystävä, joka pitää kotonaan loukkaantuneita eläimiä. Vaikka työtä pitäisi tehdä ahkerasti, niin veljekset keskittyvät pääasiassa tekemään hurjia temppuja ja kuvaamaan niitä videolle. Marshall joutuu usein vanhempien veljiensä hullujen ideoiden uhriksi, mutta silti hän roikkuu porukassa mielellään mukana. Sitten veljet saavat hienon videokameran ja lähtevät sillä kuvaamaan todellista Amerikkaa täynnä villejä petoja, jotka ovat uhanalaisia. Pienten mutkien jälkeen koko veljeskaarti seikkailee tien päällä ja erimielisyyksistä huolimatta he jatkavat hurjasta seikkailusta yhä hurjempaan.
Tämä koko perheelle suunnattu seikkailu on kertomus ystävyydestä, veljeydestä ja perhesiteistä. Samalla se kertoo rakkaudesta elokuviin sekä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Myös on yritetty saada kuvattua nuoruuden villiä menoa ja tehdä realistinen ajankuva. Heiluvalla kameralla ja karheilla kuvilla on yritetty saada dokumentaarisen realistista otetta. Valitettavasti teemojen käsittely jää pinnallisen kliseiseksi, roolihahmot kolisevat tyhjyyttä ja kerronta tökkii. Mukarealistinen ohjaus yhdistettynä siirappia pursuavaan käsikseen ei toimi. Uskottavuutta syö epärealistiset viihteen vuoksi tehdyt kohtaukset. Liikaa on ajateltu lapsikatsojia ja kerronta jää liian alleviivaavaksi. Vauhdin on oltava koko ajan kova, eikä mihinkään voi keskittyä sen kummoisemmin. En kannata uusintafilmatisointeja, mutta tarinasta olisi enemmän kuin oikeutettua kuvata uusi versio.
Joka tapauksessa Villi Amerikka on heikkouksistaan huolimatta hauska ja jännittävä, myös sympaattinen ja hieman koskettava. Muutama vuosi sitten katsottuna elokuva tuntui varsin hienolta, mutta pitkäaikainen elokuvaharrastus on tuonut tähän katsojaan lisää kriittisyyttä. Luontokuvat ovat ihan kauniita ja aihe on jo itsestään mielenkiintoinen. Jos tekijöillä olisi ollut enemmän puhtia, niin lopputuloksena olisi voinut olla pieni mestariteos. Kyllä tässä nytkin on hetkensä ja kerran tai pari tämän filmin parissa viihtyy vaivatta. Seikkailumielisille yläasteikäisille pojankoltiaisille aika mahtava kokemus, kun ajatusmaailma iskee nappiin. Voi toimia todella hyvin, jos ei aseta liian korkeita ennakko-odotuksia.
Näyttelijöistä vielä joku sana. TV:ssä loistaneet Jonathan Taylor Thomas (Koti kuntoon) kuopus-Marshallina ja Scott Bairstow (Viiden juttu) pohdiskelevana esikoispoika Martyna tekevät ok työtä, vaikka käsikirjoitetut roolihahmot ovatkin vähän imeliä. Devon Sawa keskimmäisenä veljenä, hurjapää Markina, tekee ehkäpä parhaimman roolisuorituksen. Näiden kolmen nousevan tähden ura tyssäsi aika pian tämän teoksen jälkeen eikä heitä muista enää oikein kukaan. Jamey Sheridan tekee rutinoituneen roolisuorituksen poikien isänä.
