Pienen vuoristokylän asukkaat vihaavat erakkomaista Juntaa (Leni Riefenstahl), sillä hän on ainoa joka pystyy kiipeämään vuorelle missä loistaa joka täyden kuun aikaan sininen valo. Hänet ajetaan kylästä, joskin Vigo (Mathias Wieman) joka ei ole kylän syntyperäinen asukki rakastuu tähän ja vaarallisen valonkin arvoitus selviää.
Leni Riefenstahl esikoisessaan ei pelkästään ohjaa – hän on myös käsikirjoittaja ja pääroolissa, joskin Béla Balázs oli apuna molemmissa kameran takaisissa tehtävissä. Lopputulos on toimiva vuoristofantasia ylevissä alppimaisemissa, mutta heikkouksiakin on päässyt mukaan. Tunnelma ja tyyli hapuilee pahasti mykkäelokuvan ja äänielokuvan välillä ja välissä tulee mieleen että kyseessä on mykkäelokuvaksi tarkoitettu elokuva missä on puhetta ja ääniä, sillä vähäinen dialogi on melkoisen latteaa ja kuvallisesti kankeaa.
Pääroolissaan Riefenstahl on erinomaisen vakuuttava ja suorastaan pelottavan kaunis erakko missä ei ole eleganssia, vaan enemmänkin animaalista viehkeyttä. Ohjaajan virassa Riefenstahl tuo voimakkaasti esille päähenkilön eristyneisyyden. Mathias Wieman on hieman jähmeä miehinen päähenkilö.
Mukana on komeaa kuvausta ja edelläkävijänä Riefenstahl kuvasi koko elokuvan autenttisella paikalla hyödyntäen paikallisia extroina. Realistinen miljöö antaa realismia tarinaan, mikä heikkouksistaan huolimatta osoittaa tekijänsä suunnattoman lahjakkuuden vaikka varsinainen lopputulos onkin melkoisen rumasti vanhentunut fantasia.
