Oswaldin maksimivartioitu vankila, kavereiden kesken Oz, pitää sisällään maan vaarallisimpia ja väkivaltaisimpia vankeja, sekä jonkusen vangin, jotka eivät tunnu olevan kotonaan näiden eläinten joukossa. Nuori ja idearikas Tim McManus (Terry Kinney) on perustanut Oziin kokeellisen yksikön, hänen oman kaupunkinsa Emerald Cityn. Tobias Beecher (Lee Tergesen), siviilielämässä asianajaja, joka upotti itsevihansa viinaan ja auton rattiin päästyään ajoi pikkutytön yli, on yksi näistä Ozin kaltaiseen paikkaan kuulumattomista vangeista. Augustus Hill (Harold Perrineau) pyörii pyörätuolillaan Em Cityn käytävillä ja aulassa ollen samalla sarjan kertoja, omatunnon ääni ja viisauksien jakelija. Bob Rebadow (George Morfogen) juttelee jumalan kanssa henkilökohtaisesti. Lisäksi Oz on lukuisia jengejä täynnä. Arjalaisten eli natsipaskojen johtajana toimii Vern Schillinger (J.K. Simmons). Heti Oziin jouduttuaan Kareem Said (Eamonn Walker) ottaa muslimiveljien heimon johtoonsa ja vakuuttelee vankilan johdolle ottavansa Ozin haltuunsa. Nino Schibetta (Tony Musante) johtaa sisilialaismafian jengiä. Lisäksi on vielä mustien veljien, latinojen ja homojen edustamat jengit, sekä muutama jengeistä riippumaton yksilö. Vartijat ja muu henkilökunta ovat vielä lukunsa erikseen. Leo Glynn (Ernie Hudson) pitää Ozia pystyssä johtajan roolissa. Diane Whittlesey (Edie Falco) on vartijoista liki ainoa, jolla ei pamppu säännöllisesti kolise vankien naamaa vasten.
Vaarat ovat Ozissa todellisia. Väkivaltaisten ihmisten keskellä ei ole ihme jos joutuu väkivaltaa vierestä seuraamaan tai joutuu itse osalliseksi. Täysin turvallista paikkaa ei edes maksimivartioidusta vankilasta löydy. Huumeet, vankien slangilla tissit, ovat kova houkutus jokaiselle. Salamurhat pienestä maksusta eivät ole harvinainen asia. Pelkkien (kiimaisten) miesten täyttämässä vankilassa raiskausta on myös syytä pelätä. Peli on Ozissa kovaa ja hengissä säilymiseen ei riitä entisessä elämässä opitut välttämättömyydet ruoka ja juoma. Jonkinnäköinen ase tai suojus ja pokerinaama ovat välttämättömiä. Pienikin konflikti voi saada aikaan räjähdysmäisen tilanteen. Jos säästyt Ozista hengissä, voit sanoa oppineesi läksysi.
“‘Fuck’ is a four letter word. ‘Rape’ is a four letter word. ‘Wife’ is a four letter word. So is ‘love.'”Kylmä rinki, HBO:n historian ensimmäinen tunnin mittainen draamasarja nosti aikanaan riman niin korkealle, ettei myöhemmin tehdyistä sarjoista ole kuin Sopranos päässyt samalle tasolle. Kylmä rinki heittää jo avausjaksollaan esille mahtavan henkilögallerian, jossa ei ole ainuttakaan hahmoa, joka ei jollain tavalla olisi mielenkiintoinen. Hyvänä esimerkkinä hahmogallerian hienouksista on ylenpalttisen ärsyttävä ja ylilyönneissään hykerryttävän hauska kusipää, kuvernööri Devlin. Hahmona hän on loistava, mutta henkilönä niin ärsyttävä, ettei haluasi häneen koskaan henkilökohtaisesti tutustua. Etenkin Beecherin hahmoon kehittyminen on samalla pirun kiintoisaa ja riipaisevaa seurattavaa. Nigerian mies Adebisi on varmastikin hahmona koko sarjan omalaatuisin – lihaksikas, vankkarakenteinen ja täysin arvaamaton heroinisti, jota vähääkään viisas välttäisi suututtamasta. Hahmot ovat kovia ja itse sarja vähintään yhtä kova kuin sarjan kovin hahmo.
Käsikirjoitus Kylmässä ringissä on jotain aivan omaa luokkaansa. Raadollinen tarina maan vaarallisimpien vankien arkipäivistä ja rutiineista on kerrottu karun realistisesti ja häpeilemättömän kaunistelemattomasti. Kovien huumeiden käyttö, homoseksi, kiroilu ja inhorealistinen väkivalta eivät ole HBO:n sarjoissa joutuneet kielletylle listalle network-sarjojen tapaan. Ja tätä vapautta hyödynnetään Kylmän ringin maailmassa äärimmäisen tehokkaasti. Kun on mahdollisuus käyttää realismia aseena ja käsikirjoittajat saavat tuottaa kynästään lähes minkälaista settiä tahansa ja kaikilla vapauksilla, on selvää että mahdollisuus korkeaan tasoon on helpompaa kuin network-sarjoissa. Ensimmäinen kausi sisältää kahdeksan loistavaa jaksoa, joka tuntuu vähältä mutta laatu on niin korkea, että kyllähän se määrän korvaa. Omaperäiseen rikollisista kertovaan draamasarjaan on saatu myös aimo annos piinaavia tilanteita ja kipeää mustaa huumoria. Eräs Kylmän ringin hienoimmista puolista on se, että kymmenen vuotta valmistumisensa jälkeen se näyttää ja tuntuu edelleen aivan tuoreelta.
“Death is certain. Life is not.”Näyttelijätyöskentely on vahva osa Kylmän ringin toimivuutta. Näyttelijät ovat pienimmissäkin rooleissa loistavia. Harrold Perrineau kajauttelee vakuuttavasti omatunnonääniä pienestä kopistaan. Lee Tergesenin antaumus roolilleen on upeaa seurattavaa. Adewale Akinnuoye-Agbaje onnistuu hienosti luomaan illuusion oikeasti hullusta miehestä. Tony Musante on ilmiömäinen ja J.K. Simmons tulkitsee erittäin vahvasti yltiörasistista natsisikaa. Edie Falcokin vetää, ei enempää eikä vähempää kuin elämänsä roolin. Kaikin puolin näyttelysuoritukset ovat mahtavia.
“I ain’t saying drugs are good. But when your past is past and your present sucks and your future holds nothing but broken promises and dead dreams, the drugs’ll kill the pain. Listen up, America, you ain’t ever gonna get rid of drugs until you cure pain.”Äskettäin Suomessakin julkaistu DVD-paketti ansaitsee oman kappaleensa. Paramountilta on kulttuuriteko tuoda mahtisarja Pohjolaankin DVD:llä, mutta kahdelle levylle jaettuna tekninen laatu kärsii. Kuva on hyvin rakeinen (josta osa on tarkoituksellista), sisältää roskia ja naarmuja sekä on paikoin suttuinen ja epäselvä. Äänen laatu onkin vähän paremmassa kuosissa. Subbari jytisee musiikeissa komeasti, joissain kohtauksissa puhe valitettavasti kuulostaa mekaaniselta ja tulee vääristä kaiuttimista, mutta pääsääntöisesti ääni on ihan hyvällä tasolla. Ekstraa paketissa ei ole, eikä pakkausmuotokaan ole kaikkein toivotuin vaihtoehto. Digipackinä mielikuvitusta käyttäen pakkauksesta olisi saanut aikaiseksi taidetta. Kiitos Paramountille, mutta ensi kauden tekniseen laatuun voisi sitten vähän painottaakin.
Kylmä rinki nousee kirjoissani lähes Sopranosin tasolle ja pitää Twin Peaksin mysteerimaailman kanssa kovaa kamppailua, kumpi pääsee lähemmäs omaa ykkössuosikkisarjaani. Ensimmäisten jaksojen kohdalla tarina tuntuu etenevän hieman liian nopeasti ja käänteet tulevat äkkiseltään, mutta tahdin hidastuessa tarinaan pääsee uppoutumaan kunnolla ja pinnan alta paljastuu yksi kautta aikain täydellisimmistä TV-sarjoista. On loppujen lopuksi vaikea eritellä asioita, mitkä tekevät Kylmästä ringistä niin tasokkaan kuin se on, mutta kun kaikki pienen pienetkin osaset loksahtavat täydellisesti kohdalleen, on selvää ettei minkään näköistä varaa valittamiseen jää. Kylmä rinki on joka taholta vankalla ammattitaidolla ja innolla tehty, ja se näkyy lopputuloksessa. Ei tätä voi liikaa ylistää. Suosittelen varauksetta vähän erilaisen draaman ystäville.
“Remember when your high school history teacher said that the course of human events changes ’cause of the deeds of great men. Well, the bitch was lying! Fuck Caesar, fuck Lincoln, fuck Mahatma Gandhi! The world keeps moving cause of you and me, the anonymous. Revolutions get going cause there ain’t enough bread. Wars happen over a game of checkers.”