Hurjapäät: Tokio Drift tarjoaa kaahailun ystäville varmasti paljon nautintoa. Hurjapäät elokuvasarjan kolmannessa osassa saamme tutustua driftaukseen, joka ei ole kaikille niin tuttu laji. Ei ainakaan elokuvan päähenkilölle.
Elokuvan päähenkilö Sean Boswell (Lucas Black) on 17- vuotias poika, joka on mennyt suututtamaan poliisit jo usemman kerran kaahailullaan ja tämän takia Sean ja hänen äitinsä ovat joutuneet muuttamaan paikasta toiseen. Hänen äitinsä kyllästyy pojan touhuihin ja lähettää tämän isänsä luo Tokioon, jossa hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Sean pääsee tutustumaan driftaukseen, jonka mestari Takashi (Brian Tee) ei ole mielissään Seanin läsnäolosta. Seanilla on nimittäin säpinää hänen tyttöystävänsä Neelan (Nathalie Kelley) kanssa.
Sarjan kolmas osa ei liity aiempiin osiin millään lailla. Joten jos pidit ykkös- tai kakkososasta vain niiden hahmojen takia, kannattaa jättää elokuva katsomatta. Tämäkin osa on samanlaista kaahailua, mutta ero on, että tällä kertaa tapahtumat sijoittuvat maapallon toiselle puolelle, Japaniin.
Elokuvan erikoitehosteille on pakko nostaa hattua. Ajokohtaukset ovat niin hienosti tehtyjä, että elokuva osaa viihdyttää katsojaa. Alun ajokohtaus aloittaa elokuvan hienosti ja tempo on hyvin nopea. Niinpä elokuvan aikana nukahtaminen on käytännöllisesti mahdotonta.
Elokuvaa katsoessa ei tarvitse kauheasti ajatella mitään. Huonot puolet eivät siis ärsytä niin paljoa. Silti huonoja puolia on ja suurin niistä on näyttelytyö, joka jää hieman vaisuksi. Näyttelijät eivät yksinkertaisesti osaa näytellä pätkän vertaa. Pienet epäaitoudet häiritsevät, mutta eivät paljon.
Hurjapäät: Tokio Drift on elokuva, joka ei jätä katsojan mieleen yhtään mitään. Se on helposti unohdettava yhden katselukerran leffa, joka tarjoaa kylläkin tuhdin viihdepaketin. Ajankuluksi tämä elokuvaa sopii täydellisesti. Tuttua ja turvallista aivot narikkaan- viihdettä.
