Vuonna 1999 valkokankaat valloittanut Sam Mendesin esikoisohjaus American Beauty on yksi kaikkien aikojen parhaita elokuvia. Viisi Oscar-palkintoa kerännyt teos on kaunis, surullinen, koskettava, toiveikas, hidas, mukaansatempaava, hienosti kuvattu ja ohjattu, ja ennen kaikkea loistavasti käsikirjoitettu. Jos tarkastelisi American Beautya täysin raa’an teknisellä tavalla elokuvan eri osa-alueita tutkaillen, se olisi erittäin lähellä täydellistä elokuvaa.
Yhdysvaltalaisessa lähiössä asuva keski-ikäinen Lester Burnham (Kevin Spacey) vihaa elämäänsä: suhde vaimoon (Annette Bening) on ajautunut tylsäksi kulissiksi, teini-ikäinen tytär (Thora Birch) suostuu hädin tuskin puhumaan hänelle ja työpaikallaan hän on näkymätön ja tarpeeton. Jokaisen päivän kohokohdaksi muodostuu aamuinen masturbointihetki suihkussa. Lesterin ihastuessa tyttärensä lukio-ikäiseen ystävään (Mena Suvari), harmaa elämä alkaa tuntua pitkästä aikaa värilliseltä.
American Beauty on kokonaisuutena hyvin vakuuttava. Mendes onnistuu loistavasti kuvaaja Conrad L. Hallin kanssa koskettamaan Burnhamin perheen elämän arkipäiväistä tylsyyttä: kohtaukset ovat hitaita ja värimaailma hyvin pelkistetty ja vivahteeton. Mendes ei suosi käsivaralta kuvattuja kohtauksia, joka lisää esikaupungin elämään verrattavissa olevaa tylsyyttä. Lesterin yksinäisyyttä korostetaan usein eristämällä hänet muista henkilöistä keskustelukohtauksissa.
Mendesin luottosäveltäjä Thomas Newmanin musiikki kulkee samaa polkua elokuvan kanssa. Jotkut kappaleet ovat hieman liiankin erikoisia, mutta useimmiten musiikki tekee sen mitä pitääkin: onnistuu sisäistämään kohtauksen merkityksen, ja korostamaan sitä. Potin korjaa elokuvan nimikkosävellys ja teemakappale ’’American Beauty’’, joka kuullaan elokuvan loppukohtauksessa.
Tekijä, joka nostaa elokuvan perus-draaman tasolta klassikoksi on Alan Ballin loistelias käsikirjoitus. Jännitystä ja kysymyksiä herää heti ensiminuuteilla, kun kertojana toimiva Lester ilmoittaa olevansa vuoden kuluttua kuollut. Vaikka elokuvan tempo on välillä turhankin hidas, koukuttaa se katsojan välittömästi otteeseensa mystisellä otteellaan ja huolitellulla dialogilla. Elokuvan keskiössä ovat tarkasti luodut henkilöhahmot. Tarina ja hahmot kietoutuvat pitkälti ’’ulkokuorien’’ ympärille: Lester vihaa niitä ja yrittää karistaa omansa, kun taas vaimo Carolyn pitää itseään yhtä hyvänä kuin hänen ulkokuorensa on. Ball onnistuukin nerokkaasti tuomaan hahmojen tarinat yhteen luoden eheän kokonaisuuden.
American Beauty on tarina elämästä, rakkaudesta, menetyksestä, seksuaalisuudesta, materialismista, pelosta, toiveista, ja ennen kaikkea kauneudesta. Se opettaa löytämään kauneutta paikoista, joista sitä ei uskoisi ikinä löytävänsä.
