Sarjamurhaaja ja yleisluontoinen ihmishirviö kannibaali-Hannibal Lecter (Sir Anthony Hopkins) on vapaa, voi hyvin ja piileskelee. FBI:n Clarice Starlingin (Julianne Moore) kohdalla ura ei ole mennyt ihan täydelleen, sillä Paul Krendler (Ray Liotta) on nilkki. Hannibalin rampauttama Mason Verger (Gary Oldman) on synnynnäisen kieroutuneisuuden lisäksi kostonhimoinen ja iso rahasumma johtaa paitsi poliisitarkastaja Pazzin (Giancarlo Gianninin) eeppiseen teurastukseen myös ajaa humanitaristisen kulttuurihenkilön liikenteeseen ja jälleen kerran iskee Hannibal naskalinsa Starlingiin.
Thomas Harris kypsytteli jatkoa kulttiteokselle [movie]Uhrilampaat[/movie] pitkän aikaa ja luonnollisesti teoksen elokuvaoikeudet ostettiin. David Mametin ja Steven Zaillianin sovitus ottaa Harrisin romaanin, oikoo muutamia mutkia ja omituista kyllä parantaa tarinaa. Jokseenkin hyväsydämisestä, mutta ‘eksentrisestä’ kirja-Hannibalista puristetaan paha, sadistinen ja häikäilemätön ihmishirviö joka peittää hirviömäisyytensä kulturellin olemuksen alle. Ridley Scottin ohjaus ottaa selkeästi eroa edeltäjäänsä ja elokuvan tarkoitus ei ole olla jatko-osa, vaan kuvaus iljettävän nimihenkilönsä persoonasta millä on suunnaton ironiantaju ja joka yhä toteuttaa verisiä fantasioitaan. Visuaalinen kerronta näyttää kuinka inhottavia temppuja kannibaali-Hannibal tekee eikä mikään kaunopuheisuus pysty sitä peittämään.
Sir Anthony Hopkins antaa pahuudelle hienostuneen, tyylikkään ja kulturellin olemuksen mikä kuitenkin tarpeen vaatiessa on röyhkeän häikäilemätön. Miellyttävän olemuksen ja hirvittävien tekojen välisestä kontrastista Sir Hopkins luo kauhistuttavan ihmishirviön jonka irvokkuutta lisää hänen ilkikurinen huumorintajunsa.
Vastapainona Hopkinsin karismaattiselle pahuudelle on Gary Oldmanin hurjan meikin alta esittämä iljettävä saasta Mason Verger. Kieroutunut, ilkeämielinen ja tyrannimainen Verger osaa kuitenkin olla suunnitelmallinen ja kärsivällinen ja kokee luonnollisesti vähemmän miellyttävän lopun.
Julianne Moore tekee vankan suorituksen Starlingina jota paine puristaa joka suunnasta, mutta onneksi käsikirjoitus osoittaa todeksi sen mistä Jodie Fosterin suoritus antoi viitteitä. Kaikesta hauraudesta huolimatta Starling on murtumaton eikä häntä ole mahdollista petkuttaa klassisilla viettelymenetelmillä. Lyhyesti sanoen Julianne Mooren tulkinnassa Clarice Starling osoittautuu voittamattoman vahvaksi sankarittareksi jonka uhma saa jopa sadistisen ihmishirviön perääntymään.
Giancarlo Giannini toimittaa toimivan suorituksen Pazzina jonka kiistatta suuri kyvykkyys kohtaa voittajansa asianmukaisen verisesti, mutta niin taitaa käydä jokaiselle joka yrittää voittaa Hannibalin tämän omassa pelissä. Ray Liotta suorastaan nautiskellen velloo sisältöpuhtaan nilkin roolissa ja pääsee lopulta heittämään kommentteja joiden asiayhteys tekee ne suorastaan iljettävän hauskoiksi.
Hannibalin nimielokuva on irvokkaan hauska kuvaelma nimihenkilönsä toiminnasta. Erinomaiset näyttelijät ja kaunis visuaalinen ilme ovat pelkkä bonus kokonaisuudelle. Henkilöt ovat samat kuin edeltäjässä, mutta tarina ei ole eikä sitä myöskään käsitellä ankean jännärin keinoin, vaan enemmänkin mustana komediana.
