Mitä tulee mieleen jos sanotaan, että Shanghain kaunis sumuinen kaupunki on Los Angeles muutaman kymmenen (jos sadankin) vuoden päästä? Aikas runollinen mielikuva. Sen ajatuksen elokuva ‘Her’ asettaa päähämme. Allekirjoittanut ei voi kun sanoa, että leffassa paljon näyttäytyvä Enkelten Kaupunkina toimiva Kiinan suurin kaupunki tuo sitä sokerista maustetta tähän soppaan. No okei, sokeria sopassa on aika typerä ajatusmaailma, mutta soppa tämäkin romanssi on esim. verrattaessa Brokeback Mountainiin; epätavallinen suhde, jota salataan syystä jos toisestakin vaikka haluaisikin varmasti julistaa rakkauttaan korkeimmalta kalliolta. Makeaa kuin sokeri on myös tämä Joaquin Phoenixin roolisuorituksista yksi parhaimmista.
Tarina kertoo eroa läpikäyvästä Theodore Twomblysta, joka tekee työkseen kirjeitä ja vaikka mitä kortteja muiden puolesta sanellen mielensä ja sydämensä yhteistyöllä tunnustuksia, toivotuksia ja kaikkea siltä väliltä tietokoneelle, joka muodostaa hänen sanoistaan käsinkirjoitetun version. Theodore ei ole vieläkään päässyt yli entisestä suhteestaan ja avioeropaperien allekirjoittaminen on raskasta ja elämänsä vaikein asia suorittaa. Theodore on myös oiva esimerkki niistä mukavista kundeista, joita varjostaa ujous ja epäsosiaalisuus. Eräänä päivänä hän törmää mainokseen uudesta OS1-käyttöjärjestelmästä, joka on maailman ensimmäinen tekoälyllä toimiva käyttöjärjestelmä. Mieshän ostaa sen, asentaa kotonaan valiten naishahmon käyttöjärjestelmän ääneksi. Muodoton ääni esittäytyy Samanthaksi omasta takaa ja käyttöjärjestelmän äänenä toimii mitä ihanin Scarlett Johansson. Aluksi Theodoren ja Samanthan suhde on lämmin ja ystävällinen ja sujuva, mutta ajan myötä Theodore alkaa tuntea ensimmäistä kertaa eronsa jälkeen tunteita ja vieläpä epätavallista hahmoa kohtaan Samanthan itse oppiessa suurempaa inhimillisyyttä itsestään kuin itsekään luuli. Mutta kuten yleensä, hellyttävä romanttinen tunnelma muuttuu sydäntä riipaisevaksi draamaksi, mikä saa katsojan Brokeback Mountainin tyyliin tirauttamaan parit kyyneleet. Nämä kaksi elokuvaa ovat siinä mielessä samanlaisia, että molemmissa on aikansa tapaan epätavallinen romanssi ja loppua kohden katsoja on sekä suruissaan että onnessaan kahden osapuolen puolesta.
Kiistämättä ja totuutta väistämättä, ‘Her’ on mitä parhaimpia romansseja sitten Brokeback Mountainin. Se luo runollisen kuvan siitä miten fyysinen mies sitoutuu äänen kanssa. Joaquin Phoenixin esittämä Theodore Twombly on useasti myös pärstä meihin päin peittämässä lähes koko ruudun, jonka vuoksi elokuvan kansitaide käy toteen, sen näyttäen saman henkilön katsoessa meihin meidän tietämättä ennen elokuvan katsomista mikä odottaa ja elokuvan jälkeen on se tieto päässä, että tämä elokuva kertoo tästä meitä tuijottavasta miehestä sekä muodottomasta äänestä, johon tutustumme aivan aluksi elokuvan tittelin muodossa, ‘Her’.
